Italiankielen arkeologiaa

Italialaisten itsetuntoa voi vain ihailla. Italialaiset osaavat pitää kiinni omastaan. Siinä meilläkin on oppimista. Englanninkieltä on kuitenkin myös hyvä osata. Ilman sitä ei maailmalla tule toimeen, jos sinne haluaa. Koululaitosta ei voi yksin syyttää siitä, ettei Italiassa osata englantia. Syynä on myös se, että ulkomaalaiset filmit ja tv-ohjelmat dubataan italiaksi. Italiassa on näyttelijöitä, jotka tunnetaan esimerkiksi Robert de Niron äänenä. Italialaiset älähtävät heti, kun joku muu yrittää puhua italiaa Robert de Nirona.

Italian kielessä, joka pohjaa latinaan, on vähän lainatavaraa. Italiankielen sanat ovat päinvastoin olleet vientiartikkeleita. Kansallisuusmielisyys on vaikuttanut. Kieli joutui myös Mussolinin puhdistusten kohteeksi. Mussolini halusi puhdistaa italiankielen vierasperäisistä sanoista. Vasta viimeaikoina ovat englanninkieliset lainasanat lisääntyneet. Niitä ovat esimerkiksi road-map, free-flow (itsepalvelutiski kahvilassa) ja week-end.

Italian kielen alkeet oppii helposti. On kuitenkin oltava tarkkana, sillä italiankielessä on paljon tuttuja sanoja, jotka kuten eestinkielessä, helposti johtavat harhaan. Niinpä esimerkiksi camera tarkoittaa huonetta. Morbido merkitsee pehmeää. Triviale taas tarkoittaa brutaalia.

Italiankielessä voi myös tehdä kieliarkeologisia kaivauksia ja paljastaa historian eri kerrostumia. Väitetään, että cappuccino sana periytyy siihen, että kirkko hyväksyi cappuccino-kahvin juomaksi. Toinen selitys on se, että kahvin pinnan kiemura muistuttaa kaputsiini munkin kaavun huppua. Tuttu tervehdys ciao taas periytyy italian schiavo eli orjaa merkitsevään sanaan. Tervehdyksenä se pyrki torjumaan aggressiota samalla tavoin kuin alistumista merkitsevä ilmaisu ’nöyrin palvelijanne’.

Italiankieli on ilmaisurikasta. Ilmastoltaan paljon lämpimämpää Etelä-Italiaa kutsutaan mezzogiornoksi eli keskipäiväksi. Kun juna myöhästyi kuulin kuulutuksen, jossa ilmoitettiin että juna oli kypsynyt maturato muutaman minuutin.

Kielellä on monta tehtävää. Se kuvaa asioita osuvasti, tarkasti tai vivahteikkaasti. Siinä missä meillä lunta tulee pyryttäen, tuiskuttaen, tupruten, ryöpyten, räntänä tai nuoskana, tulee Italiassa lunta tupaan monenlaisten lakkojen muodossa.

Monet lakkoja kuvaavat sanat ovat meillekin ilmiöinä tuttuja, tosin lakkokulttuurin heiketessä, ne ovat ehkä jo jäämässä unholaan. Italiassa on yleislakkoja lo sciopero generale. On myös lakkoja, jotka loppuvat vasta kun vaatimuksiin on vastattu eli lo sciopero a oltranza tai a tempo indeterminato. Näiden lisäksi on ketjulakko lo sciopero a catena. Kun tuotannon erikoistumisalueet tai erilaiset tehtäväalueet rytmittävät lakkonsa, on kyseessä lo sciopero a scacchiera. Lo sciopero salvaggio’n kohdalla on kyse vain tuotantoketjun joistakin osista. Meilläkin on korpilakko. Sitä Italiassa vastaa lo sciopero a singhiozzo. Yllätyslakko on lo sciopero a sorpresa. Lo sciopero biancon kohdalla töitä tehdään niin täydellisesti kaikkien sääntöpilkkujenkin mukaan, että tulos ei voi olla mikään muu kuin hidastuslakko. Lo sciopero di solidarietà on myötätuntolakko.