Ikuinen Rooma?
Rooma tunnetaan ikuisena kaupunkina, mutta mitä ikuisuus Rooman kohdalla merkitsee? Siitä on kirjoitettu paljon. Rooman ikuisuus ei ole ajattomuutta. Tässä ikuisuudessa aika pikemminkin tihenee.
Eino Leinolle Rooman olemus oli ympyrä, joka sulkee sisäänsä iankaikkisuuden. Rooman kaupunkiarkkitehtuuria tutkineen Päivi Nikkasen mukaan taas Rooman ”sydämessä yhdistyvät antiikin keskusta elävänä ulkomuseona sekä nykyaikainen metropoli äänineen, valoineen, näkymineen, ihmisvilinöineen ja tapahtumineen”. Nikkanen pitää suurena arvoituksena sitä, että tällainen kaupunkimuseo voi elää täyttä kaupunkielämää olematta mieletön.
Roomassa vanha säilyy ja uusi rakentaa vanhan varaan. Me usein ajattelemme että uusi korvaa vanhan, joka putoaa pois. Näin ei ole Roomassa. Se on kerroksellinen tilassa, ajassa ja hengessä. Päivi Setälän mukaan Italiassa aika tulee konkreettisesti näkyviin.
Rooman ikuisuus ei ole muuttumattomuutta. Rooma todistaa, ettei ikuinen ole pysähtynyt olomuoto. Sille on ominaista hitaasti viipyilevä muutos. Sama ominaisuus on perinteessä.
Nopeasti puhuvien italialaisten maassa myös hitaudelle on aikaa. Joskus historian aika virtaa niin hitaasti, että sen voi havaita vain nopeutetulta filmiltä. Menneisyys sulautuu myös yhteen nykyisyyden kanssa. Antiikin Rooman pilari koristaa renessanssin kirkkoa tai keskiaikaista kaupunkitaloa. Tämä sulautuminen on sekä Rooman valtti että väärä kortti.
No comments:
Post a Comment