Iloa ja lyijynraskautta
Uudenlaisiin projekteihin oli jaossa rahaa. Hankkeiden valinnalle ja rahanjaolle vaadittiin kuitenkin lyijynraskas byrokraattinen seulonta.
Aloin törmätä muureihin ja kivettyneisiin asenteisiin. Organisaatiossa oli sekä konservatiiveja että varovaisia uudistajia. Seassa oli myös kyynisiä ja ironisia, jotka eivät uskaltaneet päättää kumpaan leiriin kuuluivat.
Muutoksille tarvittiin johdon tuki. Vaikka johdon sanat kulkivat oikeaan suuntaan, askeleet eivät. Yhä uudelleen jouduin selittämään, mitä innovaatio merkitsee, vaikka siitä oli sovittu jo hyväksytyssä suunnitelmassa. Kyseessä oli retoriikan tasolla toimiva hidastusmekanismi.
Pieniä väsymisen merkkejä alkoi olla ilmassa, mutta virkistin itseäni Rooman ja lähialueiden nähtävyyksillä. Siinäkään en saanut olla aivan rauhassa. Pomo alkoi soitella kotiin jopa sunnuntaisin. Hän kysyi lähes viattomasti, olenko ehkä toimistolla.
Kanadalainen kirjailijaystäväni tuli käymään Roomassa. Viikon ajan olin hänen oppaanaan samalla itse uutta oppien. Kävelimme Foorumin halki ja kiersimme Colosseumia. Söimme Tre Scalinin kuulua jäätelöä Piazza Navonalla. Sunnuntai-aamuna vietimme monta tuntia kaatosateessa Porta Portesen kirpputorilla. Kirpputori oli tupaten täynnä ihmisiä. Liikkeellä eivät olleet vain halvan tavaran metsästäjät, vaan myös huijarit. Assyrialainen ystäväni sortui siellä myöhemmin ostamaan tosi halvan kännykän, niin halvan että kotiin tultua se osoittautui tiukkaan nahkakoteloon liimatuksi puupökkelöksi, todelliseksi kapulaksi.
Sunnuntai-iltana istuimme Via Nazionalen varrella sijaitsevassa anglikaanisessa kirkossa kuuntelemassa hieman epävireistä Bachia. Söimme ohutpohjaista pizzaa lähikadun tavernassa. Elämä maistui hyvältä kun työ asettui taka-alalle. Sitten vieras lähti ja työ alkoi taas puskea elämääni.
No comments:
Post a Comment