Berlusconin äiti8

Matkavalmisteluja

Marraskuussa 2004 sain työtä Roomasta. Tehtäväni oli uudistaa YK järjestöä vahvistamalla sen innovaatiokykyä. Onnistuin lykkäämään muuton helmikuulle. Halusin prepata itseni lähtökuntoon. Luin kirjallisuutta muutosjohtamisesta ja innovoinnista. Tein konkreettisia lähtövalmisteluja. Otin koiralle rokotukset, sirun ja europassin. Tarkastin, että koiran kuljetuslaatikon ruuvit olivat vielä tallella.

Nuoruusvuosien unelma Roomasta oli toteutumassa - 58 vuotiaana. Heittäytyminen suuren organisaation valtapeliin myös askarrutti. Niistä oli kokemusta. Muutosjohtaminen on erityisen hankalaa. Uusia ehdotuksia vastustetaan ja sillanpääasemia puolustetaan kiihkeästi, keinoja kaihtamatta. Voi helposti joutua syntipukiksi. Odotin kuitenkin muuttoa innolla.

Paras osa matkaa tehdään aina kuvitelmissa. Kuvittelemme etukäteen tulevan ympäristömme. Se harvoin vastaa todellisuutta. Kuvitelmat ovat romanttisia. Mitä kauemmaksi matkustaa, sen eksoottisempia ne ovat. Niillä on kuitenkin oma tehtävänsä. Ilman niitä emme ehkä lähtisi kotoamme minnekään.

Minäkin unelmoin Roomasta. Samalla otin asioista ennakolta selvää. Luin maakuvauksia ja asettautumisoppaita. Tein listoja asioista, jotka oli heti saapumisen jälkeen pantava alulle ja järjestykseen. Arki oli saatava pyörimään vaivatta, jotta pystyisin rauhassa keskittymään uuteen työhöni. Jo lukiessa kävi selväksi, ettei italialainen yhteiskunta toimi samoin kuin suomalainen.

Byrokratian kouriin?

Asumisoppaat varoittivat pitämästä mitään itsestään selvänä. Ne varoittelivat virkavaltaisuudesta ja byrokratian koukeroisista labyrinteista, jonne maahanmuuttaja voi helposti eksyä. Odotettavissa oli kaavakkeiden hyllyvä hetteikkö. Olisi lomakkeita toisten lomakkeiden anomiseen. Ulkomaalaiset joutuisivat kääntämään italiaksi muunkieliset asiakirjansa ja vahvistamaan ne virallisesti. Olisi leimasimia joka lähtöön. Kumileimasimia ne eivät olisi.

Oppaiden mukaan hallinnon lakiviidakosta oli mahdotonta edes saada selvää. Jokaista asiaa valvoi laki, eikä sitä vaivauduttaisi selittämään muukalaisille. Usein oikean toimiston löytäminen olisi jo saavutus sinänsä. Kun sen lopulta löytäisi, olisi se mitä todennäköisimmin kiinni. Tokko tämä enää pitää paikkaansa, rohkenin varovasti epäillä, yhteisessä ja yhtenevässä Euroopassa kun ollaan.

Apuakin olisi tarjolla – korvausta vastaan. Oli agentteja, joiden tehtävänä oli jouduttaa hakuprosesseja ja avustaa tarvittavien paperien ja lupien hankkimisessa.

Toki Italia on yrittänyt yksinkertaistaa byrokraattisia käytäntöjään, siinä kummemmin onnistumatta. EU:stakaan ei ole ollut juuri hyötyä. Italialaisilla on pitkä kokemus byrokratiasta. He ovat pitkään harjoitelleet erilaisia väistöliikkeitä. Eivät he lannistu EU:n ja sen direktiivienkään edessä. Italialaiset ystäväni naurahtivat, kun varoittelin heitä Maailman Kauppajärjestön kovista sanktioista. He sanoivat, ettei Italia niitä kuuntele. Jos mennään oikeuteen, niin Italian kymmeniä vuosia kestävät lakiprosessit kyllä tainnuttavat kenet tahansa.

Italian byrokratilla on pitkä historia. Keskusbyrokratia syntyi yhdessä keskusjohtoisen valtion eli Rooman valtakunnan kanssa. Professori Andrew Wallace-Hadrillin mukaan sieltä löytyvät myös EU byrokratian juuret. Katolinen kirkko toimi siinä välittäjän roolissa.

Byrokratialla ja siihen perustuvalla yhteiskuntajärjestelmällä oli alun perin hyvä tarkoitus: tasapainottaa yksinvaltaisia patronaatti- eli vahvan henkilön suojattijärjestelmiä. Byrokraattiset järjestelmät alkoivat kuitenkin itse toimia yksinvaltaisesti. Kriittisten yhteiskuntatarkastelijoiden, kuten Tocquevillen mukaan, byrokratia helposti alkaa toimia epädemokraattisesti.

Yksinomaan postipalveluista oli noin viisitoista sivua neuvoja kirjassa, jota luin. Sivuutin ne olan kohautuksella. Siitä joutuisin vielä maksamaan.