Kansalaisten luottamuspulalla on nyt monet kasvot: 1) Sikarokoteskandaali nakertaa kansalaisten luottamusta julkisiin laitoksiin. 2) Kapitalismi, joka markkinoi itseään kaikkien vaurautta luovana sampona, on omalla kyseenalaisella toiminnallaan - eliitin megapalkoilla ja jättieläkkeillä - lisännyt sosiaalista ja taloudellista eriarvoisuutta. Kansalle alkaa selvitä että kaksilla korteilla pelataan. 3) Vaalirahoitussotku vei myös monelta luottamuksen poliittisiin päättäjiin. On niitäkin, jotka asettavat koko demokratian kyseenalaiseksi. Moni kysyy, kuinka moni kansanedustaja on myynyt oman äänensä yrityksille visveisaamatta niistä, jotka heitä äänestivät?
Luottamuspulasta kärsivä yhteiskunta alkaa hoiperrella kun luottamuksen yhdistävä sidosliima katoaa. Yhteistoiminta vaikeutuu. Liike-elämäkään ei tule enää selviämään ilman yhä monimutkaisempia sopimuksia. Niissä pienen printin määrä lisääntyy. Kaikesta on säädettävä erikseen.
Päättäjät eivät näytä ymmärtävän sitä, kuinka vaarallista on menettää kansan luottamus ja usko demokraattisiin instituutiohin. Tilalle voi tulla kansalaisten kova katkeruus, joka voi purkautua arvaamattomalla tavalla.
Luottamus onkin julkinen vara, yhteishyvä, jota ilman mikään yhteiskunta ei voi tulla toimeen. Kun se häviää, voittoa tahkovat vain turvallisuusfirmat. Julkisista laitoksista vain poliisivoimat ja armeija vahvistuvat.
Tutkijat ovat jo pitemmän aika varoitelleet tällaisesta kehityksestä. Sitä ovat tutkineet mm. Francis Fukuyama, Trudy Govier sekä Roderick M. Kramer ja Tom R. Tyler. Palaan heidän ajatuksiinsa seuraavassa blogikirjoituksessani.
