Berlusconin äiti32

Häpeä

Häpeän tunne sääteli antiikin roomalaisten käyttäytymistä ja liittyi kunniaan. Sillä oli positiivinen tehtävä. Cicero sanoi, että ’häpeä on suureen voimaan liittyvää itsekuria … häpeä epäröi, ehkäisee ja estelee.’ Se sääteli myös vastavuoroisuutta. Tämä säätelyjärjestelmä muuttui kuitenkin jo Rooman valtakunnan aikana. Siinä missä ennen oli tärkeä nähdä ja osata lukea ihmisten kasvoilta heidän tunteitaan, tuli heistä nyt kivikasvoisia ja kylmiä. Heidän käytöksensä muuttui röyhkeäksi. Sitä ei häpeäntunne enää suitsinut.

Myös gladiaattoritaistelujen luonne muuttui. Rooman tasavallan loppuaikoina ne kovenivat. Niistä tuli raakoja ja epätasaisia kamppailuja eri voimasuhteita omaavien välille. Heikot ja vahvat laitettiin vastakkain. Kilpailu ei ollut enää tasaväkistä. Se ei ollut reilua. Röyhkeät ja julmat voittivat.

Myös ihmisten väliset siteet menettivät merkitystä. Kyynisyys ja teeskentely lisääntyivät. Rajaton kunnianhimo teki ihmisistä petollisia. Kaikkia rajoituksia alettiin myös pitää keinotekoisina. Katsottiin, että ihmiset voivat vapaasti muuttaa niitä mielihalujensa mukaan.

Kaiken tämän arvellaan johtuneen siitä, että kun Rooman imperiumin kansalaisista tuli maailmankansalaisia, perinteiset siteet höllenivät. Maailman kansalaisilla ei enää ollut sosiaaliseen ryhmäänsä ankkuroitua mittapuuta ja moraalia. Kaikki oli vapaasti valittavissa. Osittain myös identiteetti. Jonakinolemisesta tuli täyspäiväistä puuhaa. Siihen meni aikaa ja energiaa. Ihminen ei voinut olla enää levollisesti oma itsensä. Kaiken tämän arvellaan joudattaneen Rooman luhistumista. Jäin miettimään, onko globalisaatio nyt ajamassa meidät samalle tielle?