Berlusconin äiti28

Pikkupihvejä ja teleskooppeja


Kieli myös kaunistelee asioita. Eikä italiankielikään ole vaatimattomien väline. Ylisanoja käytetään ja kieli on kaunopuheista eli logorroico.

Italialaiset käyttävät ujostelematta tunnepitoisia ilmaisuja, tavanomaisissakin tilanteissa. Päivittäin kuulin sanottavan amore mio. Eikä kyseessä ollut rakastavaisten lepertely. Asiakas näin vain kutsui työpaikkakahvilan pitäjää, jolta tuli ostamaan kupin kahvia. Arjen hellittelynimenä käytettiin myös enkeliä ja usein kiitettiin sanomalla sei angelo eli olet enkeli.

Hellyttelynimiksi kelpaavat myös monet tuotteet: biscottino eli pikkuleipäni, bistecchina eli pikkupihvini, fragolina eli mansikkaiseni ja zuccherino pikkusokerini. Samaa periaatetta käytetään tietenkin myös englanninkielen honey-sanassa. Mutta italiankielen sanasto lienee rikkaampi.

Kyllä Italiassa mahtisanatkin sinkoilevat ja ruma sana sanotaan rumemmin kuin meillä. Rumia sanoja höystetään yhtä rumilla adjektiiveillä. Monenlaisia mafiosoja löytyy karkeaankin menoon, eikä adjektiiveissa säästetä. Sana suorastaan vaatii mahtipontisia adjektiivejä, sillä mafia sana juontuu arabiankielisestä mahjas sanasta, joka merkitsee pöyhkeilyä.

Italialaisten suorasukaisuus voi myös yllättää. Yleensä kuitenkin pyritään sovittamaan vastakkainasetteluja ja silottelemaan karkeuksia. Tälle silottelulle on italiankielessä oma käsitteensä garbo. Garbo tarkoittaa hienostuneisuutta ja hienoa käytöstä. Sitä arvostetaan Italiassa. Moukka eli cafone onkin yleinen haukkumasana.

Italiankieli myös piilottaa enemmän kuin paljastaa. Se hämää ja hämärtää. Italialaiset ovat mestareita käyttämään kieltä näissä kaikissa tehtävissä. On väitetty, että italiankieli on myös kiertelevää ja viljelee kiertoilmaisuja. Esimerkiksi miehen sukupuolielimelle on Italiassa yli sata kiertoilmaisua: anjovis (l’acciuga), parsa (l’asparagio), suuri lapsi (il bambinone), teleskooppi (il cannocchiale), heiluri (il ciondolo), herneenpalko (il pisellone) jne.

Monet ulkomaalaiset, jotka yrittävät lukea paikallisia lehtiä, valittavat etteivät saa niistä mitään selvää. Syynä ei ole vain se, ettei tunne asioiden taustaa eikä ymmärrä asiayhteyksiä, siihen vaikuttaa myös epätarkka kieli.

Satuin kuuntelemaan italialaista talousasiantuntijaa, joka kuvasi italialaisen firman ostokaappausyritystä kiihkeäksi. Jäin miettimään, mitä hän tässä yhteydessä mahtoi tarkoittaa: kovaa kilpailua, kovaa yritystä, tunteet kuumina, epärehellistä vai jotakin muuta?

Kieli on aina myös vallan ja politiikan väline. Vaietaan asioista, joista pitäisi puhua. Puhutaan asioista, joista tulisi vaieta, koska niillä ei ole merkitystä. Italiankieli voi olla byrokratian barokkikieltä, josta ei ota selvää, koska sen tarkoituksena onkin asioiden hämärtäminen. Italo Calvino kutsuu sitä antikieleksi. Joidenkin Italian tuntijoiden mielestä asiat sanotaan tarkoituksella niin sekavasti, ettei kukaan älyä todellisia tarkoitusperiä ja epädemokraattista vallankäyttöä.