Berlusconi3

Kaikki matkat tehdään kolme kertaa:
unelmissa ja odotuksissa,
matkustaen
ja
muistellen.


Maaliskuussa 2006 näin uutisvälähdyksen. Silvio Berlusconi talutti 95-vuotiaan äitinsä vaalihuoneistoon. Vaalipaikalla hän kailotti äidilleen: ’Muista sitten äänestää Forza Italiaa!’ Vaalitarkkailija selvästi ärsyyntyi ja muistutti kaiken kansan nähden ’Herra Berlusconi äänestyspaikalla harjoitettu vaalikampanjointi on lain vastaista’. ’Mitä!’, huudahti Berlusconi muka-närkästyneenä, ’enkö saa auttaa edes omaa äitiäni äänestämään? Tällaisesta Italiasta minä en pidä…Italiasta, jossa poika ei voi auttaa omaa äitiään päättämään.’ Tuijotin televisiota ällistyneenä. Ymmärsin mitä Berlusconi, tuo burlesconi ilveilijä sanoi ja miksi hän raahasi äitinsä vaimonsa sijasta vaalipaikalle.

Olin juuri palannut Italiasta. Tunsin, että ovi italialaiseen yhteiskuntaan oli raollaan. Italiassa viettämäni aika oli antanut minulle avaimen - ehkä kolmekin – Italian ymmärtämiseen.




Rooma on aina vetänyt puoleensa kävijöitä ja pitänyt vaeltajia koukussaan. Jo Rooman valtakunnan aikana Colosseumin spektaakkeleihin tuli katsojia kaikkialta valtakunnasta, myös sen rajojen ulkopuolelta. Vuonna 1700 kerrotaan 167 000 asukkaan Roomassa käyneen jo 100 000 vierailijaa. Kävijäluvut ovat vain kasvaneet. Vuonna 1750 yksin yhdessä majapaikassa kirjattiin 134 603 pyhiinvaeltajaa. Nyt vuotuinen Rooman kävijöiden määrä pyörii jo miljoonissa.

Rooma on ollut pitkään taiteilijoiden ja tieteentekijöiden innoituksen lähde. Myös monet suomalaiset taiteilijat ja tutkijat ovat hakeneet sieltä innoitusta ja luovuuden lähdettä. Suomalaisten kirjailijoiden kokemuksia on kuvannut Liisa Suvikumpu kirjassaan ’Kirjailijan kaupunki’.

Rooma on innoittanut myös maan omia taiteilijoita kuvaamaan kaupunkia. Heille Rooma ei ole vain Gianicolon kukkulan visuaalinen panoraama. Carlo Levi kuunteli kaupunkia. Ei poliitikkojen sanomia, vaan ääniä. Levi väitti kuulevansa Rooman taustaäänen. Se kuulosti leijonan karjunnalta. Sen olisi pitänyt ulvoa kuin susi.