Berlusconin äiti10

Matkaan


Finnairin aamukone starttasi kohti Roomaa helmikuun 13. päivänä 2005. Se ei ollut perjantai, vaikka kaikki merkit viittasivat siihen.

Lähtöselvitys kaikille Finnairin vuoroille kulki yhden jonon kautta. Jono kiemurteli jonotussokkelin sisällä ja pitkälle sen ulkopuolelle. Jonottamalla en ehtisi perille. Menin ryhmälähtötiskille ja ilmoitin koneeni olevan lähdössä. Hermostuksissani teloin jalkani matkalaukun pyörään, kun nostin sen punnittavaksi. Nipin napin ehdin koneeseen.



Rooman Fiumicinon lentokenttärakennus vaikutti uudelta. Luin myöhemmin, että se jo kaipasi kipeästi laajennusta.Jouduin odottamaan tunnin matkatavaroita. Huonomminkin olisi voinut käydä. Hidastuslakot kun olivat yleisiä.

Ulos etsimään taksia. Niitä oli pitkä letka. En saanut heti selvää, mistä kohtaa voin ottaa taksin. Seilasin jonoa matkalaukkukuormani kanssa. Kaikille tuli selväksi, että olin uusi tulokas, höynäytykselle altis.

Taksikuljettajat kävivät saalistaan neuvotteluja ja lopulta ohjasivat minut autoon. Taksissa huomasin, että olin unohtanut ottaa mukaan hotellin osoitteen. Onneksi muistin hotellin nimen ja alueen.

Keski-ikäinen taksinkuljettaja vaikutti ystävälliseltä ja avuliaalta. Ei macho-autoilija, ajattelin. Muistin aikaisemmilta Rooman matkoilta hiuksianostattavat taksikyydit, joissa nopeusrajoitukset jäivät tien pieleen.

Sama juttu! Kuin kanuunankuulalla kiidimme kohti Roomaa. Kyytiä ei hidastanut se, että ajaessaan kuljettaja milloin luki karttaa ja milloin taas puhui kännykkäänsä eli telefonino’onsa. Hermostuksissani hukkasin oman kännykkäni. Se löytyi sekavan etsimisen jälkeen taksin lattialta.

Lopetin keskustelut kuljettajan kanssa, sillä vastatessaan hän joko kääntyi katsomaan minua tai irrotti kädet ratista elehtiessään. Tukalaa oloani lisäsi vielä se, että en saanut istuinvöitä kiinni. Niille ei löytynyt liittymää. Istuinvöitä pidettiin kai turhina. Nehän vain rajoittaisivat yksilön vapauksia.

Jo lentokenttämatkalla voi ryhtyä miettimään sitä, miksi Italiassa on Euroopan korkeimmat liikenneonnettomuusluvut. Lukemani oppaat olivat oikeassa. Italialainen liikennekulttuuri ei ole heikkohermoisia varten. Autoilijat olivat jo menettäneet hermonsa. Ratin takana monesta tuli pikkumussolini tai uhmaikäinen.