Berlusconi4

Monta Italiaa

Italia ei ole samanlainen kaikille. Beppe Severgnini väittää kirjassaan La Bella Figura ettei Italia näyttäydy samalta turisteille ja siellä asuville italialaisille.

Turisteille ’Italia on pehmohuume, jota myydään pieninä sopivina annoksina: auringonlaskunmaisemina, oliivilehtoina, sitruunapuina, valkoviininä ja korpinmustatukkaisina tyttöinä.’ Todellinen Italia – siis se italialaisten Italia - on Severgninille ymmärryksen äärirajoilla oleva sokkeloinen labyrintti. Se on kadoksissa olevien ylpeiden ja etsivien sielujen kiirastuli. Italia on myös vastakohtien maa.

Ei Italiaan ja Roomaan hullaantumista tule kuitenkaan halveksia. Unelmia tarvitaan.Mysteerit ruokkivat mielikuvitusta. Rooman kauneus on myös totta. Emme elä vain arkipäivän realismista. Rooma on virittänyt monet romanttisiksi. Runoilija Byronille Rooma oli sielun kaupunki. Goethe oli Roomassa kirjaimellisesti onnensa kukkuloilla. Myös Kersti Bergroth tunsi, että Rooma herätti onnen tunteita, jotka vaativat ilmaisua.

Gogol uskoi vasta Roomassa tajunneensa ihmisyyden ytimen. Hän katsoi matkustaneensa monta virstaa lähemmäksi Jumalaa. Monelle kävijälle Rooma ei ollut vain ikuinen, vaan myös pyhä, sanan jokaisessa merkityksessä.

Latinankielen sana sacer, johon englanninkielen sacred perää, merkitsee sekä pyhää että kirousta. Moniulotteinen kuva tarvitsee aina varjoja, oli kyse ihmisestä, maasta tai kaupungista.

Rooman kaupunkikuvassa on sen kolmetuhatvuotinen historia läsnä. Kaupunki on kerroksellinen. Rooma on sekä vanha että uusi. Se on vanhan valtakunnan ikuinen kaupunki. Se on myös nuoren valtion nuori pääkaupunki. Jälkimmäisessä roolissaan se on nuorempi kuin Helsinki. Kaikessa universaalisuudessaan, Rooma on myös nurkkakuntainen. Se arvostaa omiaan, eikä ota muukalaisia avosylin vastaan.