Asunnossa oli italialainen tunnelma. Se johtui olohuoneen holvikaarista. Siihen vaikutti myös sisustus. Sohvan ja nojatuolien päälliset oli sävytetty kangastapettien kullankeltaiseen väritykseen, tai päinvastoin. Olohuoneessa ja keittiössä oli marmori lattia. Oli samettiverhoja, Muranon kattokruunu ja lampukkeet. Päällisin puolin kodikasta ja kaunista. Kun katsoi tarkempaan, huomasi, että lampukkeet olivat rikkinäiset, kruunusta puuttui osia, tuolit olivat ohittaneet viimeisen käyttöpäivänsä, sohva oli muhkuroilla, lattiassa oli reikiä ja tapetit hikoilivat.
Italiassa kaiken on oltava näyttävää, ei välttämättä toimivaa. Talon hissiin meno oli tehty hankalaksi kaksien eri tavoin aukenevien ovien avulla. Toiset niistä olivat puoliovia. Ensimmäinen Rooman vieraani teloi hissin ovien välissä sormensa. Sen jälkeen aloin kutsua hissiä sormigiljotiiniksi. Alakerran porraskäytävässä oli postilaatikkoni, jonka avaamiseen meni monta minuuttia. En koko aikana päässyt selville siitä, miten päin avain toimi. Olin aina yhtä yllättynyt, kun luukku lopulta avautui.
Kun vieraat ihailivat asuntoani, totesin vain että: ’Moni kakku päältä kaunis.’ Pian he tiesivät mitä tarkoitin. Kylpyhuoneen posliininen kädenripa irtosi käteen. Lopulta se putosi lattialle ja hajosi sirpaleiksi. Varoitinkin seuraavia vieraita sulkemasta vessan ovea tai ainakin ottamaan kännykän mukaan siltä varalta, ettei ole kädenripaa millä aukaista ovea.
Vessapaperin muovinen pidike hajosi heti kahtia. Keittiön sinkin alla oleva viemäri vuosi ja sen alla oli pidettävä muoviämpäriä. Sitä en saanut yrityksistä huolimatta koskaan kuntoon. Suihkunurkkauksen lattiaviemäri tukkeutui säännöttömin välein, yleensä silloin kun oli vieraita. Vesi jumiutui suihkualtaaseen ja pyrki sieltä seinätapettien kautta ulos. Seinän toisella puolella oleva tapetti lommoili. Se olikin muovia. Ongelma oli siis asunnon omistajan vanha tuttu. Kylpyammeessa vesi ei jaksanut mennä alas.
No comments:
Post a Comment