Tuesday, December 28, 2010

Fatti Furbo o ti fanno Fesso

Berlusconin äiti107

Ohjenuorana oveluus

Italialaista kulttuuria ei hallitse vain kauneuden tavoittelu eli bella figura. Myös oveluus on kulttuurinen epäarvo. Siitä ovat puhuneet italialaiset itse, ei pahansuovaiset ulkomaalaiset. Gabriele Calvi sanoo maanmiehistään:

’Olemme pyhimyksiä, sankareita, improvisoijia ja taitavia järkkääjiä. Ennen kaikkea, olemme ovelia. Oveluuteemme liittyy pelko. Pelkäämme koko ajan sitä, että jos emme heti jymäytä muita, tulemme itse jymäytetyksi ja muut hyötyvät kustannuksellamme.’

Calvin mielestä italialaisessa yhteiskunnassa vallitsee epäluulon kulttuuri, joka on vanhaa perua. Hän sanoo ettei suurin osa italialaisista luota muihin, eikä edes itseensä. He eivät myöskään luota julkisiin laitoksiin, ei ammattiyhdistyksiin, eikä poliittisiin puolueisiin.

Roomalaisen palvelun karvas sivutuote voi olla huijatuksi tuleminen. Ei vain takseissa, vaan myös ravintoloissa, joskus myös liikkeissä. Laskutusvirheet ovat yleisiä. Ylihintaa joutuu helposti maksamaan, jos ei ole tarkkana. Italiassa vaikuttava oveluus kulkee nimellä furbo.

Roomassa pidetään itsestään selvänä, että ihmisen tulee olla furbo eli ovela. Sen vastakohta on fesso eli hyväuskoinen hölmö. Italialaisen näkemyksen mukaan fessoilusta kuuluukin maksaa. Kukapa olisi usein helpompi fesso kuin pahaa aavistamaton turisti tai maahanmuuttaja.

Furbo oveluuteen kuuluu, että yrittää hyötyä joka käänteessä, joka tilanteesta. Hyötyjät liikkuvat myös poliitikkojen ympärillä. He imartelevat ja kumartelevat. Carlo Levi nimitti näitä italialaisia hännystelijöitä sanalla luigini. Luiginit kumartavat ylempiään, samalla kun potkivat hierarkian alaportailla olevia heikompiaan. Eikö meiltäkin löydy joskus tällaisia työtovereita organisaatioiden hierarkioissa?

Maailmalla tunnetaan ainakin kaksi toisilleen vastakkaista kulttuuria: lain kulttuuri ja kunnian kulttuuri. Lain kulttuurissa vallitsevat lait, joita kaikkien tulee noudattaa. Niitä ylläpitämään on asetettu instituutioita ja hyvän hallinnon periaatteita. Sama ei päde kunnian kulttuuriin. Kunnian kulttuurissa vaikuttavat ryhmän omat, usein sanattomasti sovitut säännöt. Ryhmän etu korostuu ulkopuolisten kustannuksella.

Kunnian kulttuurissa ajatellaan, että kiltit ja typerät fessot saavat vain syyttää itseään, kun elävät sääntöjen mukaan, eivätkä osaa hyödyntää eteensä avautuvia tilaisuuksia. Heitä saa vapaasti naruttaa. Koska valtio, byrokraatit ja poliitikot myös ”furboavat” ihmisiä, on kansalaisilla puolestaan oikeus voittaa nämä oveluudellaan. Hyvän hallinnon kulttuurin juurruttaminen tällaiseen ajatteluun on varsin vaikeaa.

Kannattaa siis olla tarkkana Italiassa, eikä uskoa ihmisten hyväntahtoisuuteen. Turistit haistetaan jo kaukaa ja heidät tiedetään helpoksi saaliiksi. Vainoharhaiseksi ei kuitenkaan kannata ryhtyä. Se pilaa koko loman. Intialaisen ystäväni ohjenuora sopii tähänkin tilanteeseen: trust but test eli luota mutta samalla testaa.

Monday, December 27, 2010

Berlusconin äiti106

Pyöröovet

Berlusconi on hyvä esimerkki siitä, kuinka korruptio hämärtää sekä politiikan että liike-elämän rajoja. Poliitikot siirtyvät pyöröovista yhtiöiden palkkalistoille ja päinvastoin. Liike-elämä maksaa korruptiorahaa paitsi omien asioittensa ajamiseen myös tukeakseen itselleen uskollisten poliittisten hämärämiesten toimintaa. Vallitsee symbioosi, jossa koko joukko liikeyrityksiä menestyy paikallisen ja kansallisen politiikan kylkiäisenä. Italialaista yhteiskuntaa tutkineen Paul Ginsborg’in mukaan Italiassa vaikuttaa harvainvalta: pieni joukko poliittisesti vahvoja henkilöitä, joita kytkee toisiinsa myös sukusidokset. He istuvat samoissa johtokunnissa ja kontrolloivat italialaista yhteiskuntaa monella tavalla.

Poliittinen korruptio on myös demokratian rappiota, sillä koko yhteiskuntaa alkaa hallita kaksijakoisuus ja kaksinaismoraali. On kahdet toimintasäännöt: ’meidän ja muiden’. Yhteiskunta toimii valtaapitävien jäsentensä ehdoilla. Kun vallan demokraattiset kontrollijärjestelmät ovat puutteellisia, alkavat yhteiskuntarakenteet luoda vain harvoille ja valituille tilaisuuksia. Tilaisuudet taas luovat "varkaita". Varjotalous lyö kättä varjopolitiikan kanssa. Perustuslain tasa-arvo on usein vain näennäinen ohjenuora, ei toimiva todellisuus. Toisin kuin suomalaiset, italialaiset uskovat helposti salaliittoihin. Italialainen termi salassa toimiville salaliitoille on dietrismo.

Koko yhteiskunnallista järjestelmää ja sen instituutioita horjuttaa perustavanlaatuinen heikkous. Italiassa toiminnan tukena on Ginsburgin mukaan myös vaikenemisen kulttuuri omertà. Sitä ylläpitää myös kulttuurinen furbo-ajattelu.

Sunday, December 26, 2010

Berlusconin äiti105

Kaimaani

Berlusconi on kieltämättä karismaattinen, mutta hän ei hallitse diplomatiaa tai ei välitä siitä. Hän haluaa myös esiintyä rentona kansanmiehenä. Tässä hän jatkaa keisari Claudiuksen aloittamaa linjaa eli viihdyttää kansalaisia kyseenalaisilla vitseillään ja herjoillaan.

Berlusconi sanoo kertoilevansa kaskuja irrotellakseen jäykkää ilmapiiriä. Siinä hän kieltämättä onnistuu. Hänen huumorin tajunsa vain on siinä määrin erikoinen, että se ei herätä vastakaikua etenkään Italian ulkopuolella.

Saksalaista EU parlamentikkoa Berlusconi luonnehti Strasbourgin kokouksessa keskitysleirin natsivartijaksi. Vuonna 2003 Berlusconi loihe lausumahan neljää kertaa avioituneelle Saksan liittokanslerille ’Gerhard, sinulla kun on kokemusta vaimojen kanssa, neuvopas nyt meitä muita miten naisia kohdellaan.´ Brittipoliitikon suureksi hämmästykseksi Berlusconi väitti myös kaikkien toimittajien ja lakimiesten olevan kommunisteja.

Suomikin sai osansa, kun Berlusconi, kampanjoidessaan EU:n ruokavirastoa Italiaan, herjasi suomalaista ruokaa ja sanoi, etteivät suomalaiset tiedä raakakinkusta mitään. Hän sanoi myös ottaneensa naftaliinista käyttöön englanninkielisen playboy arsenaalinsa tehdäkseen vaikutuksen Haloseen. Kohun synnyttyä, hän yritti paikkailla lausuntoaan sanomalla, että ’jokainen joka on nähnyt Halosen kuvan tietää että hän ei voinut olla tosissaan.’ Halonen ei jäänyt sanattomaksi. Presidenttimme herätti suurta ihailua, kun kerroin Italiassa hänen väitetystä vastauksestaan: ’Herra Berlusconi yliarvioi viehätysvoimansa.’

Kun naapurikauppiaalle selvisi, että olen suomalainen, hän huudahti: ”Mamma mia! Finlandese! Scusi scusi signora… Berlusconi” oli kaikki mitä ymmärsin puheryöpystä, jossa kauppias pyysi vuolaasti anteeksi Berlusconin suomalaisiin kohdistamaa loukkausta. Myöhemmin kuulin, että tavalliset italialaiset olivat lähettäneet suurlähetystöllemme ainakin viisikymmentä anteeksipyyntöä Berlusconin puolesta.

Romano Prodi
valitteli vahinkoa, jonka Berlusconi oli saanut aikaan Kiina kommenteillaan. Berlusconi oli sanonut, että ’kiinalaiset kommunistit söivät lapsiaan’. Maaliskuussa 2006 hän korjasi väitettään sanomalla, että ’voitte lukea kommunismin mustasta kirjasta, että Maon Kiinassa ei syöty lapsia, vaan lapset keitettiin ja käytettiin lannoitteena.’ Myöhemmin Berlusconi tunnusti, että ironiaksi tarkoitettu lausunto oli kyseenalainen, mutta että ’hän ei pystynyt kontrolloimaan itseään’.

Huhtikuussa 2006, noin viikko ennen vaaleja Italian Kauppakamarissa pitämässään puheessa Berlusconi ei taaskaan pystynyt hillitsemään itseään. Hän sanoi, että 'arvostaa italialaisten älykkyyttä eikä usko että olisi suuria määriä mulkkuja, jotka äänestäisivät vastoin omia intressejään.’ Taas Berlusconi joutui selittämään karkeaa kielenkäyttöään. Hän tunnusti, että ’kielenkäyttö oli karkeaa, mutta samalla hyvin tehokasta’.

Berlusconissa on kieltämättä aineksia satiiriin. Eivätkä italialaiset ole jättäneet tätä tilaisuutta käyttämättä. Berlusconia räävittiin Adriano Celentanon ohjelmassa RockPolitik. Ohjelma teki kaikkien aikojen katseluennätyksen lokakuussa 2005 kun 12,5 miljoonaa katsojaa liimautui tv:n ääreen. Oscar-voittaja Roberto Benignin voimin etsittiin edes yhtä asiaa, jonka Berlusconi oli tehnyt Italian hyväksi. Ohjelmassa mainittiin myös, että Italia oli maailman sananvapaustilaston 77. sijalla Bulgarian ja Mongolian välissä. Kauniin elämän ohjaaja ja päänäyttelijä Roberto Benigni parodioi tv:ssä Berlusconia uhkaamalla laittaa vankilaan kaikki, jotka sanovat, että maassa ei ole sananvapautta! Seuraavana päivänä Italian kaksi suurinta lehteä Corriera della Sera ja La Repubblica uhrasivat monta sivua ohjelman analyysille. Vasta-argumenttejakin oli. Jo se, että Celentanon ohjelman esittäminen sallittiin, katsottiin merkiksi siitä että sananvapaus toimi Italiassa.

Nanni Moretti teki vaalien alla Berlusconista filmin nimeltä Kaimaani. Filmi on tragikoominen. Moretti sanoikin, ettei Berlusconi ole tosielämässä saanut häntä koskaan nauramaan. Hän sanoi korostaneensa elokuvassa vaaraa, joka yhteiskunnassa syntyy, silloin kun ihmiset tottuvat pitämään normaaleina tai huvittavina asioita, joita ei voi hyväksyä demokratiassa.

Thursday, December 23, 2010

Buon Natale!

Berlusconin äiti104

Hamara talous Italian pelastus?

Kun Berlusconilta tivattiin syitä Italian talouden huonoon tilaan, hän vetosi harmaaseen talouteen. ’Ei se ole lainkaan niin huono kuin miltä se näyttää’, Berlusconin sanoi. ’Tilastoissa ei ole lainkaan huomioitu pimeän talouden 40 prosentin osuutta kansantuloon’, hän lisäsi. Myöhemmin hän korjasi lukua ja sanoi, että harmaan talouden osuus onkin ehkä vain 27 prosenttia ja lisäsi ’joka tapauksessa se todistaa, ettei Italialla mene niin huonosti kuin väitetään’. ’Itse asiassa’, Berlusconi vielä jatkoi, ’kansantalous on selvästi kasvussa.’ Italian tilastokeskus ISTAT kuitenkin huomautti, että se oli ottanut epävirallisen talouden jo huomioon omissa laskelmissaan. ISTAT arvioi harmaan talouden osuuden 16 prosentiksi.

Joulukuussa 2002 Berlusconi oli hämmästyttänyt ehdottamalla, että Fiatilta irtisanottujen työntekijöiden tuli hankkiutua laittomiin hommiin. Näin he tulisivat hyvin toimeen, laittomista hommista kun ei tarvitse maksaa veroa.

Pääministerinä ollessaan Berlusconi yritti kontrolloida mediaa, niitäkin tv-kanavia, jotka eivät olleet hänen omistuksessaan. Hän piti mustaa listaa lehtimiehistä, jotka kritisoivat häntä ja haukkui heitä kommunisteiksi. Myös ulkomaalaista ja konservatiivista Economist-aikakauslehteä hän nimitti kommunistilehdeksi. Berlusconi antoi sille nimen Ecommunist, sen jälkeen kun se oli 28. huhtikuuta 2001 julkaissut artikkelin hänen hämäräpuuhistaan.

Vuona 2004 Berlusconi sai aikaan ns. Gasparri-lain, jolla hän pyrki suojaamaan omia mediaintressejään. Berlusconin toimet eivät lisänneet sananvapautta, päinvastoin. Italia on valunut sananvapauslistallakin vuoden 2004 sijalta 39 sijalle 49 vuonna 2009. Suomi oli toisella sijalla.

Berlusconi yritti myös vähentää muiden puolueiden poliitikkojen oikeuksia saada äänensä kuuluviin televisiossa. Hän halusi horjuttaa medialain par condicio-periaatetta, joka takaa tasapuolisen julkisuuteen pääsyn. Berlusconi alkoi myös heikentää italialaista demokratiaa muuttamalla vaalijärjestelmää. Väitetään hänen myös yrittäneen muuttaa historian kirjoitusta. Historian oppikirjoja yritettiin peukaloida vähättelemällä fasismia ja sen perintöä.

Berlusconi yritti vaikuttaa myös lakijärjestelmään, rajoittamalla sen resursseja mafian vastaiseen taisteluun. Myös lakimiehiä yritettiin lahjoa. Se oli ehkä kaikkein vaarallisin yritys. Lain lahjomattomuus on koko valtiojärjestelmän ja demokratian hengen säilymisen kannalta ydinkysymys. Siihen puuttuminen nakertaa uskottavuutta koko yhteiskuntajärjestelmältä. Kun kansalaiset eivät voi luottaa lakiin ja sen oikeudenmukaisuuteen, vie se pohjan valtiolta. Lait eivät toimisi, eikä säännöistä piitattaisi enää senkään vertaa kuin nykyään. Tällaisessa valtiossa ainoaksi turvaksi jäisi perhejärjestelmä, ainoa johon voisi luottaa.

Wednesday, December 22, 2010

Azzurri

Berlusconin äiti103

Porsaareikiä

Berlusconin lyhyttä kautta 1990-luvun puolivälissä, seurasi toinen Italian parlamenttihistorian pisin viisivuotiskausi. Nyt hän on jo kolmannella pääministerikaudellaan.

Vuoden 2001 vaaleissa Berlusconi kävi ovelan vaalikampanjan. Vaalien alla hän jakoi ilmaiseksi kaikkiin italialaisiin koteihin oman rääsyistä-rikkaaksi menestystarinansa Una storia italiana. Opposition veto oli oma vastatarina L’odore dei soldi eli rahan haju. Siinä vihjattiin Berlusconin mafiayhteyksiin.

Mediateollisuudessa rahaa käärinyt Berlusconi käyttää taitavasti mediatemppuja myös oman politiikkansa edistämiseen. Puolueen nimeksi tuli Forza Italia eli Tsemppiä Italia! Sitä jalkapallofanit huutelevat jalkapallo-ottelujen katsomoissa. Jalkapallo on melkein perhettäkin tärkeämpi instituutio Italiassa. Forza Italian kansaedustajia kutsutaan myös nimellä azzurri eli vaaleansiniset. Tämäkin nimi viittaa jalkapalloon. Italian jalkapallonpelaajien paidan pohjaväri on vaaleansininen. Niinpä azurreiksi kutsutaan myös italialaisia jalkapalloilijoita.

Monet italialaiset avoimesti halveksivat korruptoitunutta politiikkaa. Samaan aikaan, ainakin 13 prosenttia italialaisista pitää lakien kiertämistä eräänlaisena kansanhuvina. Italiassa on sanonta fatta la legge, scoperto l’inganno eli tee sinä lait, me etsimme porsaanreiät. Myös verojen maksua kierretään.

Italiassa on finanssipoliisi, jonka työ on turhauttavaa, sillä veronkiertäjiä on niin tuhoton määrä. Veronkierron keskus on ennen kaikkea Napoli ja sen ympäristö, mutta muuallakin osataan. Rooman ravintoloissa voit saada paperille kirjoitetun laskun tai ei mitään. Kyseessä on veronkierto. Jos finanssipoliisi sattuu tulemaan paikalle, saa asiakas pulittaa sakot.

Tuesday, December 21, 2010

Berlusconin äitinsä kanssa vaaliuurnilla

Berlusconin äiti102

Pukki kaalimaan vartijana

Konfutsen väitetään sanoneen, että toimiakseen hyvin, hallitus tarvitsee kolme perusasiaa: aseita, ruokaa ja kansalaisten luottamuksen. Jos kaikkea kolmea ei pysty takaamaan, on ensin luovuttava aseista ja sen jälkeen ruuasta. Luottamuksesta tulee luopua viimeiseksi, sillä ilman sitä ei mikään järjestelmä pysy pitkään pystyssä.

Italia on horjunut jo pitkään huonon taloudellisen tilan partaalla. Poliitikkojen lupaukset ovat olleet laiha lohtu kansalaisille, jotka kamppailevat kasvavien elinkustannustensa kanssa. Tässä tilanteessa kansa kaipasi uutta politiikkaa ja uudenlaisia poliitikkoja. Se oli Berlusconin tilaisuus ja hän otti siitä vaarin. Perinteisiin politiikkoihin väsyneet italialaiset valitsivat Berlusconin uuden ajan airuekseen. He ovat valinneet hänet yhä uudestaan.

Roomassa ollessani oli vallassa yksi Euroopan rikkaimmista miehistä. Hän omisti Italian toiseksi suurimman Fininvest rahoitusyhtiön ja Mediaset SpA-yhtiön. Forbes arvioi tuolloin 70-vuotiaan Berlusconin omaisuuden arvon 11 miljardiksi dollariksi vuonna 2006. Berlusconin rahoituslähteet on yhdistetty mafiaan. Niihin on kuitenkin ollut vaikea päästä käsiksi. Monimutkaista rahoitusverkostoa on lähes mahdotonta saada auki ja rahavirtoja jäljittää.

Hallintokaudellaan Berlusconi pyrki suitsemaan korruptionvastaista toimintaa suojellakseen liike-etujaan. Hän alkoi heikentää korruptionvastaisia oikeusprosesseja tekemällä lainmuutoksia. Väitetään, että Berlusconi kaipasi politiikkaan, koska hänen bisneksensä olivat alkaneet mennä huonosti ja hänen taloussotkunsa alkoivat tulla julkisuuteen. Hän tarvitsi poliittista asemaa turvatakseen omat intressinsä.

Berlusconin äiti101

Kauppa vie arvot?

Kun asiakas opitaan tuntemaan, saa hymyn, letkeän tervehdyksen ja usein myös parhaat palat ja alennuksen. Niitähän nykyiset markkinamiehetkin hamuavat: tuotteelle uskollisia asiakkaita.

Italia arvostaa myös itseään. Se nauttii perinteistään ja kulttuuristaan. Yli 80 prosenttia italialaisista viettää lomansa omassa maassaan, tutkien omaa historiaansa, nauttien luonnonkauniista nähtävyyksistään tai vain rentoutuen rannoilla ja ravintoloissa. Italialaiset koululaisryhmät samoilevat myös maataan ristiin rastiin. Tässä on meilläkin oppimista. Liian helposti luovumme omastamme, myymme maatamme, emmekä osaa pitää kiinni hyvistä perinteistämme.

Kauppiaat Roomassa eivät tyrkytä tuotteitaan. Olisi kuitenkin virheellistä väittää, etteivät kaupalliset arvot vaikuttaisi Italiassa. Moni on siitä myös huolissaan. Italialaisten kulttuurikriitikkojen mielestä italialaiset rahan perässä juoksijat ovat kadottaneet moraalisen kompassinsa. Rahasta on tullut ainoa päämäärä. Ulkopuolisen mielestä, Italiassa on kuitenkin vielä näkyvissä muita arvoja.

Monday, December 20, 2010

Turistit Fontana di Trevillä

Berlusconin äiti100

Vakiasiakkaat ovat valttia

Jos asiakkailla menee huonosti, ei ole helppoa firmoillakaan. Maailmanpankin yrityskulttuurin sujuvuutta kartoittavassa tilastossa Italia on valunut 82. sijalle 69. asemastaan, joka sillä oli vuonna 2005. Byrokraattinen paperisota vaikeuttaa liike-elämääkin. Toimilupien saanti kestää mm. rakennusalalla 284 päivää, eli lähes kaksi kertaa kauemmin kuin suuressa osassa OECD maita.

Asiakkaan kannalta väsähtäneen palvelun syynä voi olla miljooniin turisteihin väsyminen. Moni tuntee varmasti kaunaa turisteja kohtaan. Turisteilla on aikaa ja rahaa. Niistä suurin osa roomalaisista voi vain uneksia.

Turismi pyörittää Italian ja Rooman taloutta ja se kasvaa jatkuvasti. Italia vetää. Vuonna 2004 maassa kävi lähes 30 miljoonaa turistia. Sillä onkin paljon tarjottavaa: rannoista raunioihin. Italiassa on 30 prosenttia maailman taideaarteista. Niistä 70 prosentin väitetään olevan Roomassa.

Anonyymien suhteiden vaaliminen ei liene italialaisten perheihmisten erikoisalaa. On vaikea olla ylitsevuotavan ystävällinen tuntemattomille ihmisille, jotka jo seuraavassa hetkessä ovat kadonneet. Ehkä asenteessa on jotakin positiivistakin. Italialaiset eivät halua myydä persoonallisuuttaan kaupan osaksi Ihmissuhteet eivät ole kauppatavaraa, paitsi Rooman öisillä kaduilla. Italiassa asiakassuhteet syntyvätkin vasta pitemmän vuorovaikutuksen tuloksena. Satunnaisiin ostajiin ei kannata panostaa. Vakioasiakkaat ovat valttia. Sellainen vei kerran myyjän suosiolla nenäni edestä aamutakin, jonka olin jo varannut.

Sunday, December 19, 2010

Berlusconin äiti99

Yksityissektorin identiteettikriisi

Vaaleanruskea paljetein koristettu villatakki houkutteli Max Maran näyteikkunassa. Parin viikon ajan se naulasi minut eteensä. Se oli kaunis, mutta kallis. Lopulta päätin, että ostan sen. Astuin sisälle kauppaan. Pyysin nähdä villatakin. Myyjätär mittasi minua närkästyneen näköisenä päästä jalkoihin. Sitten hän tuhahti: ’Meillä EI ole MITÄÄN TEIDÄN KOKOISELLE.’ Äimistyneenä, mutta toisaalta huvittuneena - olinhan asiakas - palasin kadulle. Myös helpottuneena siitä ettei kallista villatakkia tarvinnut ostaa.

Vieraitteni kanssa kävimme via Corsolla ostoksilla. Myös vieraani äkkäsi ikkunassa mukavannäköisen villatakin. Hän halusi sovittaa sitä. Kauppias ilmoitti vihaisesti, ettei villatakkeja saa sovittaa. Mikään neuvottelu ei auttanut. Lopulta hermostuin ja sanoin, ettei tällaista tapaa missään muualla maailmassa. Hän vastasi siihen heti kipakasti: ’Tämä onkin Italia!’ ’Mutta bisnes on bisnestä kaikkialla…’, yritin vielä jatkaa. ’Ei meillä’ hän jo melkein huusi. Siinä hän oli oikeammassa kuin silloin aavistinkaan.

Yksityissektorilla on Italiassa - ainakin Roomassa - identiteettikriisi. Sekin luulee olevansa byrokratia, jolla on oikeus simputtaa asiakkaita. Kaikesta päätellen asia on yleisemminkin tiedossa. Seuraavat vieraani kertoivat, että opaskirjassa oikein varoitetaan, ettei ynseää palvelua tule ottaa henkilökohtaisesti.

Italiassa on maailman vanhin pankki, yli 500-vuotias Sienassa perustettu Monti dei Paschi. Pitkät ovat perinteet, mutta niiden päivittämisen kanssa on ongelmia. Pankkilaitosta on suojeltu aivan näihin päiviin asti ulkomaiselta kilpailulta. Ehkä juuri siitä syystä pankkipalvelut ovat Euroopan kalliimpia. Palvelut laahaavat myös muun Euroopan jäljessä. Tai oikeastaan, meillähän on enää vain itsepalvelua. Ehkä pitää olla kiitollinen vähästäkin palvelusta, minkä nykyään vielä maailmalla onnistuu saamaan.

Asuinalueeni pankkeihin tutustuin kun epätoivoisesti yritin nostaa Visalla rahaa. Se ei onnistunut. Pankkeihin tekemäni aika-matka oli kuitenkin kiinnostava.

Pankkeihin ei menty noin vain rivasta vetämällä. Ensin oli käsilaukku jätettävä ulko-eteisen lukittaviin lokeroihin. Sitten oli astuttava panssarilasiseen raketin näköiseen, hermeettisesti sulkeutuvaan lieriöön, joka kaikesta päätellen onnistui siirtämään asiakkaan viime vuosisadan alkupuolelle. En suosittele aikakonetta ahtaanpaikankammoisille. Vastassa oli hämärästi valaistu näennäispalvelulaitos puisine palveluluukkuineen ja pölyisine mappeineen sekä ankaran näköiset virkailijat.

Sky Cable, jolta sain pitkän mutkikkaan prosessin jälkeen kaapeli-tv-kytkennät, toimi nopeammin kuin pankki. Pankkitilin saamiseen meni viisi viikkoa. Sky Cable saapui vaivaisen kolmen viikon odottelun jälkeen. Eikä siitä sitten kovin helposti päässyt eroonkaan.

Saturday, December 18, 2010

Alessi pannu

Berlusconin äiti98

Keskinkertaiset menestyjät?

Korruptiota esiintyy myös yllättävillä alueilla. Suomalainen vaihto-opiskelija kertoi, että Italiassa oli mahdollista ostaa opintoviikkoja. Huijaaminen ja lunttaaminen ovatkin yleistyneet koululaitoksen kaikilla tasoilla. Esimerkiksi seminaarityöt voivat olla haamukirjoittajien kirjoittamia. Järjestelmää jopa puolustellaan sanomalla, että huijaaminen ja sillä selviäminen opettaa opiskelijaa elämän realiteetteihin: hyväuskoisen käy huonosti epäoikeudenmukaisessa maailmassa!

Jos kolleegaani on uskomista, myös Italian armeijassa tapahtui outoja asioita. Hän kertoi tutkimuksesta, jossa selvitettiin, miksi kymmenet italialaiset solttupojat tekivät itsemurhan armeijassa. Kyse ei ole varsinaisesta korruptiosta, vaan pikemminkin väärinkäytöksistä. Italialaisen työtoverini mukaan 12 kuukautta kestävän asevelvollisuuden aikana ei tehty mitään. Pojille annettiin jotakin lääkettä, joka vei seksihalut ja teki heidät uneliaiksi. Pitkin päivää he makailivat pusikoissa, sillä punkassa ei saanut päivällä nukkua. He myös karkailivat armeijan alueelta. Kapteeni sanoi, että ‘jos te ette häiritse minua, minä en häiritse teitä. Minä en ole tänne teitä pyytänyt, vaan laki!’ Totta tai ei, Italian pakolliset kutsunnat lakkautettiin vuonna 2004.

Luigi Barzini ihmettelee sitä, että puutteellisista instituutioistaan huolimatta Italia on menestynyt hyvin maailmassa. Menestystä ei tunnu haittaavan lahjonta, osaamattomien suosiminen, eikä keskinkertaisten pääsy virkoihin. Ei häiritse sekään, että johtajiksi pääsee vallanhimon ja suhteiden, ei johtamiskyvyn avulla. Barzini arvelee, että menestyksen salaisuus on se, että Italiassa on riittävästi alueita, joissa italialaiset eivät siedä keskinkertaisuutta. Niitä ovat hänen mukaansa kirurgia, musiikki, elokuvat, tanssi, ruuanlaitto ja muoti.

Friday, December 17, 2010

Berlusconin äiti97

Maantapoja

Veronkierto on globaali ongelma, joka vaivaa kaikkia maita. Myös Italiaa. Se on Italiassa 100 miljardin dollarin luokkaa vuodessa. Napolilainen antiikkikauppias kuvasi International Herald Tribunelle antamassaan haastattelussa (IHT 6.4.2006) omaa toimintaansa sanomalla että hän ”tavallaan” maksoi veroja liiketoiminnastaan. Hänen mielestään riitti se, että hänen firmansa oli kaupparekisterissä. Kuittia hän ei yleensä antanut. Hän kertoi työntekijöidensä tekevän töitä pimeästi. Hän oli naimisissa lakinaisen kanssa, joka myös teki hommia pimeästi. Heillä oli maassa laittomasti oleva ukrainalainen lastenhoitaja, jolle kauppias väitti maksavansa 650 euroa kuussa (alle 900 euron minimipalkan). Kun antiikkikauppias parkkeerasi autonsa, hän maksoi euron parkkeerausta pimeästi hoitavalle parkkiportsarille. ’ Totta kai hänkin on laiton duunari’, sanoi antiikkikauppias, ’mutta jos hän ei tekisi tuota työtä, hänen olisi varastettava tai välitettävä huumeita. Tämä on kuitenkin kaikille parempi ratkaisu', totesi kauppias lopuksi.

Korruptio rassaa Italiaa monella alueella. Se hankaloittaa hallintoa. Se vie varoja valtion kassalta. Se kytkeytyy kaikenlaiseen rikollisuuteen. Se vie pohjaa yhteiskunnalliselta luottamukselta kyynistäen kansalaisia.

Italia ei yllä Transparency Internationalin korruptiosta vapaiden maiden listan kärkipäähän. Siinä missä Suomi on onnistunut piilottamaan omat maantapansa, Italia on täyttänyt paremmin korruption julkiset tuntomerkit. Italia on pudonnut vuoden 2006 sijaltaan 45:stä jo 65:een. Korruptio ei ole vain julkisen sektorin ongelma. Se vaivaa myös yksityissektoria ja politiikkaa. Se kytkee ne vaarallisesti yhteen.

Urheilukaan ei ole jäänyt korruption ulkopuolelle. Suuri lahjontajupakka paljastui maailmancupin alla. Vuonna 2005 kuutta lehtimiestä uhkailtiin kun he tutkivat jalkapalloon liittyvää lahjontaa.

Italia ei ole seurannut voimattomana ilmiön etenemistä. Korruptiota on yritetty kitkeä. Puhtaiden käsien mani pulite - kampanja on yksi yritys. Se veti esiin kulissien takaisia korruptiokytkentöjä. Se osoitti, että korruptio oli osa koko systeemiä.

Thursday, December 16, 2010

Berlusconin äiti96

Rooman vaaroja

Roomalaiset varoittivat minua kaupungin vaaroista ja turvallisuusriskeistä. Aika ajoin toimistomme ilmoitti lähistöllä liikkuvista käsilaukun sieppaajista. En ottanut niitä ensin vakavasti, olinhan asunut Manilassa. Siellä saatoin herätä keskellä yötä viereisen kadun laukauksiin. Takseilla liikkuminen oli myös vaarallista. Aasian Kehityspankin vuosikokouksen ulkomaisista vieraista säännöllisesti muutama löysi itsensä katuojasta huumattuna ja ryöstettynä. Olin myös asunut maissa, joissa olin kokenut terroristi-iskuja: ensin Israelissa, myöhemmin Sri Lankassa. Oli vaikea kuvitella, että Roomassa voisi olla vaarallista.

Asuntojen ryöstöt ovat kuitenkin jokseenkin tavallisia Roomassa. Italialaiset asuvatkin panssariovien ja monien lukkojen takana. Päivisinkin ikkunaluukut ovat usein visusti kiinni. Omat luukkuni suljin vasta pimeän tullessa.

Lehdestä luin myös oudosta ilmiöstä. Öisin tuhopolttajat sytyttivät Roomassa autoja, moottoripyöriä ja vespoja tuleen. Ilmiön uskottiin alkaneen kesällä 2005, jolloin lähes joka yö poltettiin kymmeniä autoja ja moottoripyöriä. Pahimmillaan yhtenä elokuun yönä sytytettiin 78 ajoneuvoa.

Tuhopolttoja esiintyi sekä kaupungin laitamilla Ostiassa asti, että keskustassa, mm. Campo dei Fiorin lähettyvillä. Asukkaat raportoivat heräävänsä öisin pelottaviin pamahduksiin, kun kymmenet moottoripyörät ja autot räjähtivät liekkeihin. Joskus tuli uhkasi myös viereisiä rakennuksia.

Italialaiset sanomalehdet antoivat ilmiölle suhteellisen vähän julkisuutta. Ehkä haluttiin välttää luomasta paniikkia. International Herald Tribune julkaisi laajahkon ihmettelevän uutisraportin ilmiöstä 6.9.2005.

Roomalaiset ristivät pyromaanit neroneiksi hullun keisari Neron mukaan. Muuta selitystä kuin huliganismi ei poliisilla näyttänyt olevan ilmiölle. Pidätyksistä huolimatta tuhopoltot jatkuvat edelleen.

Wednesday, December 15, 2010

Berlusconin äiti95

Hyvää hallintoa


Lorenzettin hyvän hallinnon freskon keskellä istuu rauha, joka on samalla Siena. Hyvin hallinnoidussa ympäristössä oikeudenmukaisuus ja yhteinen hyvä ovat solmineet toisiaan tukevan, solidaarisuuden liiton eli concordian. Sitä kuvaa köysi, joka on jo sanassakin. Con cordia eli köyden kera. Yhteisen hyvän pyrkimys on vienyt voiton itsekkyydeltä ja oman edun tavoittelulta. Solidaarisuuden köydestä pitävät kiinni 24 hyvinvoivaa hahmoa. Rauhan jalkojen juuressa leikkivät Sienan perustajat eli Remuksen pojat Ascius ja Senius. Kuvan vasemmalle puolelle on maalattu kruunupäiset hyvän hallinnon ’haltiattaret’: rauha, mielenlujuus ja harkintakyky. Oikealla puolella ovat jalomielisyys, kohtuus ja oikeudenmukaisuus. Lorenzetti halusi korostaa oikeudenmukaisuuden tärkeyttä maalaamalla se vielä uudestaan kuvan vasemmalle laidalle viisauden kera.


Hyvää hallintoa seuraa turvallisuuden maisema. Taivaalla olevan julisteen mukaan ’Jokainen voi kulkea pelotta vapaasti, kyntää ja kylvää häiriöttä, sillä oikeudenmukaisuus vallitsee ja riisuu pahan kaikesta vallastaan’. Tässä maisemassa ratsastetaan kaikessa rauhassa, sillä tierosvot on hirtetty. Lorenzettin rauhan kaupunki on täynnä energisiä ja työteliäitä ihmisiä, leikkiviä lapsia ja tanssivia naisia. Hyvän hallinnon kaupunki on myös arkkitehtuuriltaan vaihtelevaa. Vaurautta kuvastavat myös rakenteilla olevat rakennukset. Maaseutu on hyvinhoidettua huviloineen ja maatiloineen. Pelloilla kylvetään ja korjataan satoa. Silloilla kulkevat kauppiaat. Kaukana väikkyy meri, merkkinä siitä, että kaupankäyntikin muiden maiden välillä kukoistaa. Konfliktit ovat poistuneet. Lorenzettin mukaan sota on kaiken huonon hallinnon alku ja juuri.

Sota pitää ymmärtää laajemmin kuin on tavallista. Se ei ole pelkästään rauhan vastakohta, vaan kuten konfliktintutkijat tietävät, sodan versot elävät jo epäoikeudenmukaisessa, harmaan talouden riivaamassa ja varjoglobalisaation vaivaamassa maailmassa. Tämän Lorenzettikin tuntuu tietävän.

Tuesday, December 14, 2010

Lorenzettin huono hallinto

Berlusconin äiti94

Huonoa hallintoa

Sienan Palazzo Publico’ssa kävin katsomassa Ambrogio Lorenzettin 1300-luvulla maalaamia freskoja. Sienalaismaalari kuvaa hyvää ja huonoa hallintoa sekä niiden seurauksia maalla ja kaupungissa. Lorenzetti oli ensimmäinen, joka maalasi suuria kaupunki- ja maaseutumaisemapanoraamoja. Hän oli myös ensimmäinen yhteiskunnallinen kuvaaja.

Lorenzetti on kiinnostava myös, koska hän oli poliittisen teorian tuntija. Lorenzettin mukaan, hallitsijoilla on oikeus valtaan vain, kun he ottavat täyden vastuun teoistaan ja kun he ovat oikeudenmukaisia. Oikeudenmukaisuuden puute vaivasi Lorenzettin aikakautta kuten nyky-yhteiskuntiakin.

Lorenzettin huonoa hallintoa kuvaavassa freskossa sarvipäinen ja torahampainen tyrannia istuu keskellä maisemaa kultabrokadiin pukeutuneena kultainen malja kädessään. Tyrannian ympärillä vaappuvat pahat henget: ahneus, koppavuus ja turhamaisuus. Hänen jalkojensa juuressa lepää vuohenhahmoinen himo. Alas on poljettu oikeus. Kohtuuden vaakakuppi on myös rikottu.

Huonosta hallinnosta seuraa pelko, josta kaupunki kärsii. Lorenzetti kuvaa sitäkin. Pelko lentää maiseman yllä miekka sojossa. Julisteessa lukee: ’Koska kaikki etsivät vain omaa etuaan, tässä kaupungissa tyrannia on vienyt voiton oikeudesta; tiellä kulkevat pelkäävät henkensä puolesta, sillä sekä muurien ulko- että sisäpuolella ryöstetään.’ Kuvan alalaidassa näkyy palavia rakennuksia, ryöstöjä, tappeluita ja raiskauksia. Autioituvalla maaseudulla pellot on hylätty. Sotilaat tukkivat sillat.

Monday, December 13, 2010

Byrakrati

Berlusconin äiti93

Barokkibyrokratia hämää

Barokki verhoaa, jopa vääristää asioiden oikeaa tilaa, tekemällä kaikesta koukeroista ja mutkikasta. Barzinin mukaan barokilla on tapana kiertää kehää, vastakohtia täynnä olevassa labyrintissä. Kaikki on paitsi mutkikasta, myös täynnä tarpeettomia yksityiskohtia ja sanahelinää. Asioiden olemus ja ulkonäkö menevät sekaisin.

Byrokratiakin jäykistyy kohtuuttomiksi vaatimuksiksi, jotka ovat myös ristiriitaisia. Ne ajavat asiakkaat epätoivon valtaan. Asiakas tuntee itsensä pieneksi, voimattomaksi ja nöyryytetyksi, sillä vain viranomaisella on oikea vapahtava tieto. Vain viranomaiset tietävät mitä kussakin tilanteessa vaaditaan.

Byrokraatit jyräävät sääntöjen mukaan. He noudattavat ulkopuolisille käsittämättömiä toimistorutiineja. Toimistorituaaleista kiinnipitämisestä tulee merkki laadun takeesta ja tehokkuudesta.

Kun byrokratia pääsee valloilleen, se alkaa myös kasvattaa valtaansa. Se kehittää keinoja niiden ihmisten rankaisemiseksi, jotka eivät taivu sen käskyvallan alle. Se muodostaa yhä uusia hierarkioita ja lisääntyy villisti kuin syöpäkasvain. Se perustaa arkistojaan. Se keksii lukemattomia kaavakkeita kansalaisten päänmenoksi. Byrokratian sisälle syntyy myös valtakamppailun linnakkeita, joissa byrokraatit taistelevat toisia osastoja vastaan.

Rosario Villari
näkee barokkikäytänteiden takana myös tarkoitushakuisuutta. Koukerot ja hämärät labyrintit suojelevat vallassa olevia ja harhauttavat muita pitämään epädemokraattisia käytäntöjä luonnollisina.

barokin arkkitehtuuria

Berlusconin äiti92

Hallinnon tehottomuus

Hallinnon hitaus ja sen byrokraattisuus ei synny siitä, että virkailijoita olisi liian vähän. Päinvastoin, lottizzazione on merkinnyt sitä, että jokainen puolue on istuttanut virastoihin omat suosikkinsa. Niinpä valtion- ja kunnanhallinnossa on 3.4 miljoonaa virkailijaa.

Viranomaisten tehottomuuteen on viime aikoina kohdistettu paljon kritiikkiä. Toimittaja Pietro Ichino sai aikaan skandaalin kutsumalla heitä tyhjäntoimittajiksi eli fannulloni. Virkailijoiden mielestä, vika ei ole heissä, vaan systeemissä. Italialainen hallintokäytäntö on kieltämättä raskas ja aikaavievä.

On laskettu, että keskivertoitalialainen menettää vuodessa 15–20 työpäivää, painiskellessaan byrokratian barokkimaisten ongelmien parissa. Tämä arvio tehtiin 1990-luvun puolivälissä. Tilanne ei ole siitä juurikaan parantunut. Ei ole tuulesta temmattua puhua byrokratian barokkimaisuudesta.

Siellä missä renessanssi pyrki luonnolliseen järjestykseen, barokissa kaikki pantiin epämääräiseen keinotekoiseen liikkeeseen. Yhteiskuntakriitikot väittävät juuri barokin kulttuurin vaikuttaneen ja edelleen vaivaavan italian byrokratiaa.

Sunday, December 12, 2010

villiparsa

Berlusconin äiti91

Parsanpoimija

Kirjailija Carlo Levi kertoo kirjassaan Fleeting Rome tositarinan valtiovarainministeriön virkailijasta, jonka hän kuuli kantakapakassaan. Virkailija toi lähes joka päivä osteriaan tuoreet villiparsat. Osterian omistajan kertoman mukaan virkailija meni joka aamu työpaikalleen muutamaksi minuutiksi. Hän asetti salkkunsa paikalleen. Senjälkeen hän lähti ulos, kiipesi vanhan pyöränsä satulaan ja ajoi pitkin Via Salariaa ja Via Flaminiaa läheiselle maaseudulle.

Virkailija vietti koko päivän poimimalla parsaa. Hän tunsi kaikki parhaat parsapaikat ja keräsi päivän aikana niitä kahdesta kolmeen kiloa. Kun ei ollut parsasesonkia, hän keräsi villisikuria ja sieniä. Illalla hän palasi kaupunkiin ja myi saaliinsa ravintoloihin.

Osterian omistaja sanoi, että hän oli täydellinen virkailija. Hän ei vienyt keneltäkään liikaa tilaa. Hän ei häiriköinyt, eikä aiheuttanut skandaaleja. Hän ei ollut tavallistenkaan kansalaisten riesana, eikä vaivannut heitä ylettömillä byrokraattisilla vaatimuksilla. Hän vain eli rousseaulaisen rauhallista elämää luonnosta nauttien. Samalla hieman rahaa hankkien. Valitettavasti, jatkoi ravintolan omistaja, tämä mallivirkailija jäi eläkkeelle. Kun hän jäi eläkkeelle, hän myös lopetti parsanpoimimisen. Hän katsoi olevansa eläkkeellä myös parsanpoiminnasta. Se oli ollut hänen oikea työnsä valtiovarainministeriön virkailijana.

Saturday, December 11, 2010

mafian rakenne

Berlusconin äiti90

Välikädet

Antropologi Amalia Signorelli puhuu todellisen tai rituaalisen sukulaisuuden (esimerkiksi kummiuden) ja julkisen hallinnon välisen suhteen hämärtymisestä. Julkisia varoja ja resursseja aletaan käyttää omiin yksityisiin tarkoituksiin. Julkishallinnon edustaja käyttäytyy tällöin kuin feodaalipatruuna ja jakaa suojateilleen etuisuuksia, töitä, tukirahoja, lisenssejä, jopa tietoa uskollisuuden osoituksia vastaan. Samalla hän pitää muut etuisuuksien, jopa tietokanavien ulkopuolella.

Rooman valtakunnan aikana keisari oli ylin patruuna ja suosioiden jakaja. Hänen alapuolellaan suosiota jakoivat senaattorit ja vaikutusvaltaiset perheet. Tässä systeemissä erilaiset välikädet olivat tärkeitä. Välikäsiä käytetään edelleen.

Karen Stephensonin mukaan hallinnot eivät muutu ja kehity suoraviivaisesti, jättäen kertaiskulla vanhan taakseen. Ne pikemminkin muotoutuvat vanhojen rakenteiden päälle kuin koralliriutat.

Yhteiskunnassa, jossa vertikaalit ja valtahierarkiaan perustuvat suhteet korostuvat, jäävät solidaarisuuteen perustuvat horisontaalit suhteet ja verkostot kehittymättä. Vanha malli säilyy niin kauan kun valtaeliitti ei tee selvää pesäeroa vanhoihin epädemokraattisiin käytäntöihin. Se ei sitä tee, ellei ole tarpeeksi vahvaa kansalaisliikehdintää sitä vaatimassa.

Friday, December 10, 2010

Centauro velho - museus capitolinos

Berlusconin äiti89

Nykyajan kentaurit

Monesta pälkähästä selviää jos on suhteita. On vielä parempi jos sattuu omaamaan tärkeän ja vaikutusvaltaisen suojelijan. Italialaisessa yhteiskunnassa on edelleen patronaatti eli suojattijärjestelmä. Suojatti oli feodaaliyhteiskunnassa vuokraviljelijä, joka oli riippuvainen maanomistajan hyvästä tahdosta. Nykyään suojelijana voi olla varakas tai vaikutusvaltainen henkilö. Myös puolue voi toimia suojelijana ja etuisuuksien jakajana. Italiassa ilmiö tunnetaan nimellä lottizzazione. Merkittäviä työpaikkoja ja etuisuuksia jaetaan poliittiseen puolueeseen ja sisäpiiriin kuulumisen perusteella. Ei aivan tuntematon ilmiö Suomessakaan?

Nykyisin puhumme hyvä-veli verkostoista. Demokratian ja meritokratian kannalta ne eivät ole yhtään sen viattomampia, silloin kun mahtavat tahot linkkiytyvät ja samanmieliset tukevat toisiaan. On aina ongelmallista kun yksityinen etu ajaa kansalaisten edun edelle ja kun yhteiskunnan yleiset pyrkimykset jäävät yksityisen edun jalkoihin.

Berlusconi mielellään jakelee palkintoja nuorille tytöille. Niihin kuuluvat jopa ministerien virat. Toinen tällaisista toimijoista oli kuuluisan milanolaisen Mediobancan johtaja Enrico Cuccia. Hänellä oli yhteydet politiikkaan ja muihin julkisen sektorin alueisiin. Hän kuvasi itseään kentauriksi, jolla oli yksityissektorin pää, mutta julkisen sektorin ruumis.

Thursday, December 9, 2010

Berlusconin äiti88

Alammaiset

Rooman keisarikauden loppukautena (3-6 jkr) eriarvoisuus kasvoi ja
yhteiskunnan sosiaalinen rakenne polarisoitui. Anonyymi tarkkailija anonymus de rebus bellicis kirjoitti, että 'rikkaaat käyttivät valtavia rahamääriä taloihinsa. Niistä tuli yhä ylellisempiä köyhien kustannuksella. Alempia luokkia jouduttiin pitämään kurissa väkivallan avulla.' Honestiores luokkaan kuului vain pieni vähemmistö, mutta se oli äärettömän rikas verrattuna suureen ja alistettuun humiliores luokkaan. Tällaiseen eriarvoisuuteen on nyt myös oma aikakautemme ajautumassa.

§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§

Laki ei nykypäivänäkään ole Italiassa köyhien puolella. Rahalla saa helposti parempaa oikeusturvaa. Byrokratia myös kohtelee kansalaisia eri tavoin riippuen heidän asemastaan ja vaikutusvallastaan. Ilman taustatukea nykybyrokratian kafkamainen viidakko helposti nöyryyttää kansalaisia.

Italiassa vallitsee lakien viidakko, jonka suojassa voi tehdä kaikenlaista. Vuonna 1993 Italiassa oli 90 000 lakia ja lainvoimaista säädöstä. Vertailun vuoksi, samaan aikaan Ranskassa oli 7325 ja Saksassa 5587 lakia ja säädöstä.

Päällekkäisiin, ristiriitaisiin ja monimutkaisiin lakeihin voidaan aina vedota ja näin hidastaa prosesseja. Hidastuneiden prosessien jouduttaminen puolestaan vaatii voitelurahaa. Rahalla saa ja suhteilla selviää monestakin pälkähästä. Lain koura voi myös olla valikoiva. Italiassa sen väitetään keskittyvän pikkutekijöiden ja pikkurötösten metsästämiseen, aivan kuten antiikin Roomassakin.

Lainsäädäntö myös toimii hitaasti. Peltonen-Rognonin mukaan rikosjutun käsittely vie keskimäärin viisi vuotta, siviilijutun kahdeksan. Vuoden 1997 tilastojen mukaan Italiassa raportoitiin 2,840,077 rikosta. Syyte nostettiin 552,787 henkilöä vastaan. Pelkästään vuonna 2004 vanheni 210,000 juttua. Kesken käsittelyn oli vuonna 2005 kolme miljoonaa rikosjuttua. Hitauden syynä ei ole vain lakiviidakko, vaan myös vanhanaikainen byrokratia ja resurssien niukkuus.

Monet ovat pitäneet hallinnon tehottomuuden syynä ylikehittynyttä keskusjohtoisuutta, joka ei näe itseään kansalaisten palvelijan roolissa, eikä pidä kansalaisia itsenäisinä toimijoina. Sille kansalaiset ovat alamaisia, joihin ei voi täysin luottaa. Siitä kertovat monet hallintokäytännöt. Allekirjoitukset tulee esimerkiksi vahvistaa notariaateissa.

Kansalaisilla on viimeisenä oljenkortenaan hallinnollisten kantelujen tekeminen. Niitä onkin tehty roppakaupalla. Vuonna 1991 tehtiin 110,000 kantelua, samaan aikaan kun 800,000 vanhaa kantelua oli vielä käsittelemättä.

Wednesday, December 8, 2010

Berlusconin äiti87

Nöyryytetyt

Pohdiskellessani italialaisten yllättävän nöyrää asennetta hallintovirkailijoita kohtaan, törmäsin vanhaan luokkajakoon, joka ehkä auttoi ymmärtämään sitä.

Rooman valtakunta ei koostunut vain kahdesta luokasta: orjista ja vapaista kansalaisista. Yhteiskunnan rakenne oli monimuotoisempi. Orjien lisäksi oli kaksi vapaiden ihmisten luokkaa: honestiores ja humiliores eli eliitti ja tavallinen nöyrä kansa, plebei. Myöhemmin myös keskiajalla oli kaksi ”kastia”: aatelisto eli maiores ja vähempiarvoinen tavallinen kansa eli minores.

Honestiores-luokkaan kuuluvat olivat varakkaita ja heillä oli hyvä yhteiskunnallinen asema. He olivat senaattoreita ja ylimyksiä, sotilaita ja veteraaneja, kaupungin viskaaleita ja virkamiehiä. Humiliores-luokkaan kuuluvat olivat köyhiä työläisiä ja heiltä puuttui vaikutusvaltainen asema. Myös lainsäädäntö kohteli tätä kahta luokkaa eri tavoin.

Humiliores nöyrät saivat suurempia rangaistuksia kuin honestiores-ihmiset. Honestiores nimikin jo viittaa siihen, että heitä pidettiin automaattisesti rehellisinä. Roomalainen laki ei siis ollut tasapuolinen. Se tuki eliitin pyrkimyksiä puolustaa oikeuksiaan ja etuisuuksiaan. Honestiores-luokkaa kohdeltiin silkkihansikkain ja he saivat rikkomuksistaan pienempiä rangaistuksia. Tavallisen kansan osaksi tuli kova kohtelu, vankila ja kidutus. Heidät lähetettiin vaarallisiin kaivoksiin pakkotyöhön, heitettiin eläinten syötäviksi tai ristiinnaulittiin. Myös byrokratia kohteli heitä eri tavoin, eivätkä he voineet suoraan vaikuttaa keisarikauden byrokraattisiin menettelyihin.

Sunday, December 5, 2010

fasces vitsakimput

Berlusconin äiti86

Vitsakimpuista fasismiin

Italia on fasismin synnyinmaa. Sana fasismi juontaa juurensa Rooman valtakunnan liktoreiden eli henkivartijoiden varustuksista. Rooman viranomaisilla, keisarilla ja konsuleilla oli kaksitoista ja pretoreilla kuusi liktoria. Liktorit kantoivat vitsakimppuja, joiden keskellä oli kirves. Niitä kutsuttiin nimellä fasces.

1800-luvulla Italian sosialistit ryhtyivät perustamaan fasci nimellä kulkevia toimintaryhmiä. Nimitys otettiin valtaa symbolisoivasta vitsakimpusta. Sillä haluttiin viestittää työväen joukkovoimaa. Mussolini toimi ensin yhden tällaisen fasci-ryhmän aktiivina. Se antoi nimen koko hänen myöhemmin johtamalleen liikkeelle.

Väitetään, että äärioikeistolainen ja muukalaisvihamielinen Pohjoisen Liitto eli Lega Nord puolue on noussut samalta pohjalta. Siitä ponnistaa myös fasismipuolueen uudisversio Kansallisliitto eli Alleanza Nazionale puolue.

Nykyään vielä tuhannet mustapaidat vierailevat vuosittain Mussolinin syntymäkaupungissa Predappiossa. Predappion pääkadulla myydään mustia paitoja ja lakkeja, lippuja, viirejä ja muuta fasistien rihkamaa. Mustapaidat käyvät Mussolinin viimeisellä leposijalla, erityisesti hänen syntymäpäivänään, kuolinpäivänään tai valtaannousun muistopäivänä. Skinheadit ovat myös ottaneet tavakseen järjestää valvojaisia ja vartiointia Il Ducen haudalla.

Saturday, December 4, 2010

Toscanalaisia lähdössä Uuteen Seelantiin. Leghornin maalaus

Berlusconin äiti85

Siirtomaahistoriaa

Italialaisilla on kokemusta siirtolaisuuden molemmista ääripäistä. He lähtivät sankoin joukoin siirtolaisiksi. Italia on myös entinen siirtomaavalta.

Pirkko Peltonen Rognoni
kertoo kirjassaan Italia vuonna nolla, että vuosina 1876 – 1976 Italiasta muutti 27 miljoonaa ihmistä ulkomaille leivän perään. Heistäkään eivät kaikki olleet laillisia siirtolaisia. Eikä heitäkään kohdeltu hyvin uusissa maissaan. Heitä pidettiin villeinä ja epäluotettavina, likaisina ja siivottomina. Nyt Italiaan tulevia siirtolaisia pelätään samalla tavoin.

Italialla on myös siirtomaahistoria. Se hallitsi Somaliaa, Eritreaa, Etiopiaa ja Libyaa. Italialla oli 46 hehtaaria erityiskäytössä myös Tientsianissa Kiinassa. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Italia valloitti myös Albanian. Montenegro oli sen "erityissuojeluksessa". Dodekaanien saaret kuuluivat sille myös. Mussolini halusi perustaa uuden Rooman valtakunnan. Se kutsui Adrianin merta omaksi merekseen ’mare nostro’. Nyt ei sieltä maihin rantautuvia kutsuta omiksi kansalaisiksi ’popolo nostro’.

Italia ei ole analysoinut siirtomaataustaansa eikä siivonnut sotasotkujaan. Historioitsija Filippo Focardin mukaan Italian historian kirjat ovat olleet hiljaa sodan alkuajoista, ajoista jolloin Italia Saksan liittolaisena teki ihmisoikeusrikoksia Albaniassa, Kreikassa ja entisen Jugoslavian alueella. Myös Somaliassa italialaiset syyllistyivät julmuuksiin. Fasismin aika myös odottaa tarkempaa analyysiä. Menneisyydestä voi puhdistautua vain puhumalla ja kirjoittamalla. Menneisyydestä vaikeneminen on tietenkin monen muunkin kansan ongelma. Se estää aina terveen ja realistisen sekä muita tasa-arvoisesti arvostavan kansantunnon syntymistä.

Friday, December 3, 2010

Padovan muuri Via Anellilla

Berlusconin äiti84

Solvauksia ja muureja

Kiitosten sijasta ahkerat siirtolaiset saavat usein osakseen solvauksia. Entinen kaikkien kansojen sulatusuuni ei sulata muita. Rasismi vaivaa. Ulkomaalaiset koetaan uhkaksi.

Pohjoisen liiton johtaja Umberto Bossi kutsui afikkalaisia halventavasti bingo-bongoiksi. Hän vastusti asuntotuen antamista heille, vaikka nauttii halvan työvoiman tuomasta kilpailuedusta pohjoisen teollisuudelle. Eräässä haastattelussa hän ehdotti maahan pyrkivien siirtolaisveneiden ampumista. Muidenkin poliitikkojen puhe on brutaalia. Erminio Boso ehdotti, että siirtolaiset tulisi eristää junissa omiin vaunuosastoihinsa. Trevison entinen pormestari Giancarlo Gentilini ehdotti, että siirtolaislaispinnarit tulisi ensin pukea jänöjusseiksi ja sitten ”bäng-bäng-bäng”. Näiden puheiden rinnalla jopa Berlusconi alkaa vaikuttaa lattealta ja hänen suustaan tulevat sammakot kesyiltä.

Roomassa siirtolaiset asuvat halvemmilla asuntoalueilla, kuten Tor Bella Monacassa ja Casilinassa. Varsinaisia gettoja ei vielä ole. Etniset ryhmät pitävät yhteyttä omiin kansalaisiinsa sunnuntaisin kaupungilla. Filippiinit tapaavat EUR:issa, romanialaiset Cinecittassa, ukrainalaiset Piramiden tienoilla ja perulaiset piazza Risorgimentolla.

Suurimmat ongelmat ovat muualla maassa. Padovassa arvioitiin vuonna 2006 siirtolaisten määräksi neljännes sen väestöstä. Joillakin sektoreilla heidän osuutensa on suurempi: maatyöläisistä jo 74 prosenttia on siirtolaisia. Padovassa on siirtolaiset padottu muurin taakse. Muurin avulla viranomaiset väittävät suojelevansa muita asukkaita rikollisuudelta.

Padovassa Via Anellin varrella asuvat maksavat kosteutta tihkuvista ja rähjäisistä asunnoista 500 – 1280 euroa kuussa. Kenelläkään ei ole sellaisia tuloja. Ne, jotka ovat onnistuneet saamaan työtä, saavat suunnilleen 600 euroa kuussa. He joutuvatkin jakamaan huoneen muiden kanssa.

Padovan muuri ei patoa yhteiskunnallisia ongelmia eikä estä siirtolaisten tulvaa. Tarvitaan poliittisia ratkaisuja, jotka ottavat samalla huomioon myös italialaiset köyhät ja syrjäytyneet. Populistisia vastakkainasetteluja tulisi välttää. Ratkaisemattomat yhteiskunnalliset ristiriidat helposti poikivat poliittisia ääriliikkeitä.

Nyt siirtolaisaikapommi tikittää, eikä enää hiljaisena. Ensimmäiset merkit kasvavasta tyytymättömyydestä ja vastarinnasta orastavat.

Marraskuussa 2006 kolmekymmentä väärennettyjen tavaroiden kauppiasta sai tarpeekseen poliiseista. Syntyi väkivaltainen nujakka poliisien ja katukauppiaiden välillä.

Italia on laillistanut tällä vuosikymmenellä 630 000 ihmisen maassaolon. Prodin hallitus paransi lainmuutoksen avulla maassa pitkään olleiden laillisten siirtolaisten asemaa. Kymmenen vuoden massaoleskeluvaatimus muutettiin viideksi vuodeksi

Thursday, December 2, 2010

Ulkomaisten työntekijöiden mielenosoitus

Berlusconin äiti83

Siirtotyövoima pitää vanhenevaa Italiaa pystyssä

Vanheneva Italia ei selviä ilman siirtolaisia, ulkomaalaisia kotiavustajiaan. Hyvinvointivaltiota ei ole. Eläkkeet ovat pieniä ja asunnot koko suvun asuttavaksi usein ahtaita. Vanhuksia ei Italiassakaan joudeta, haluta tai pystytä enää hoitamaan kotivoimin.

Roomassa asuu noin 550 000 yli 65-vuotiasta. Se on 20 % koko 58 miljoonaisesta väestöstä ja sama prosentti kuin koko Italiassa. Italiassa kaksi viidestä on jo yli 50-vuotiaita. Vuonna 2050 yli 65-vuotiaita odotetaan olevan jo yli 34 % väestöstä. Tuolloin vain 15,4 prosenttia väestöstä on enää alle 18-vuotiaita.

Näin usein filippiiniläisen naisen tai sri lankalaisen miehen kävelyttävän vanhusta. Näin heitä myös lasten kanssa. Näin heitä kaupoissa ostoksilla kantamassa kauppakasseja. Maahanmuuttajat pitävät nyt pystyssä Italian ja Rooman vanhusten hoitoa ja hoitavat koteja. Koska palkat ja eläkkeet ovat pieniä, on osa auttajista harmaan talouden piirissä. 41,3 prosenttia eläkeläisistä saa alle 500 euroa eläkettä ja toisen 32,5 prosentin eläke on 500 – 1000 euron välillä. Kuten kehitysmaissa, epävirallisesta sektorista tulee köyhän kansanosan viimeinen turva.

Järjestelmä voi toimia oikeudenmukaisemmin vasta silloin, kun se saadaan sellaisen laillisen järjestelmän piiriin, joka takaa molempien edut. Filippiinien valtio pyrkii valvomaan omien sopimustyöläistensä – kuten nimi kuuluu - työoloja. Lähetystöt antavat työlupia ja seuraavat kansalaistensa työoloja. Se on valtion intressissä. Siirtotyöläiset ovat Filippiinien ulkomaanvaluutan suurin lähde, kun siirtolaiset lähettävät rahaa perheilleen kotimaihinsa. Roomassa filippiiniläisillä oli tätä varten oma pankkinsa.

Siirtotyöläisten työllistymistä on tutkittu. On todettu, että eri kansalaisuudet ovat erikoistuneet eri tehtäviin. Hoiva ja kodinhoito tehtävissä toimivat filippiinit, ukrainalaiset, venäläiset ja perulaiset. Maataloustyössä toimivat marokkolaiset, senegalit, albanialaiset ja romanialaiset, kun taas metsätyömiehinä toimivat makedonialaiset. Marokkolaiset, romanialaiset, kiinalaiset, albaanit, kroaatit, serbit, sikhit ja pakistanilaiset työskentelevät tehtaissa. Tunisialaiset häärivät kalastuksen parissa. Egyptiläiset, romanialaiset, filippiinit, kroaatit ja serbit toimivat myös eri tehtävissä ravintoloissa. Itse näin kokkeina ja pizzan paistajina usein bengaleja.

Jotkut pyörittävät myös pientä bisnestä. Ostin kukkia egyptiläiseltä kukkakioskin pitäjältä. Toinen egyptiläinen piti hedelmä- ja vihanneskojua. Kolmas pyöritti kellon ympäri pientä pizzakioskia. Bangladeshiläisellä oli pieni kauppa. Ilman heitä Italia olisi pulassa, etenkin elokuussa, jolloin italialaiset sulkevat omat puotinsa.

Wednesday, December 1, 2010

Little Italy New Yorkissa vuonna 1900

Berlusconin äiti82

Likaisen työn tekijät

Italiassa asuu Saksan ja Ranskan jälkeen kolmanneksi eniten maahanmuuttajia Euroopassa eli noin 2.4 miljoonaa. Maahanmuuttajia eivät ole vain Toscanan idylliä etsivät varakkaat jenkit ja eurooppalaiset. Suurin joukko tulee kehitysmaista ja Itä-Euroopan maista. Moni heistä tulee laittomasti maahan.

Laittomien siirtolaisten määräksi on arvioitu 250,000. Tarkkaa lukumäärää tuskin kukaan tietää. Määrän arvellaan jatkuvasti kasvavan.

Italia tarvitsee maahanmuuttajia. Heitä tarvitsee vanheneva yhteiskunta, jossa suurperheen tuki on katoamassa ja jossa ei ole julkisia hyvinvointipalveluja. Italia tarvitsee maahanmuuttajia myös vastatakseen kovenevaan ja epäreiluun globaaliin talouskilpailuun. Kukaan ei heitä kiitä. Eikä tietenkään äärioikeisto, vaikka puolue pysyy pystyssä näiden syntipukkien takia. Ei mafiakaan, vaikka se on saanut uudet apurit, laittoman kaman kuljettajat ja likaisen rahan kartuttajat. Kansakaan ei tunne tarvetta kiittää laittomia siirtolaisia siitä, että saa tuntea ylemmyyttä kurjien kustannuksella.

Siirtolaiset tekevät usein työtä, jota italialaiset eivät halua tehdä – ainakaan niillä palkoilla. He työskentelevät pelloilla, puutarhoissa, tehtaissa, hikipajoissa, kodeissa, kaupoissa ja muilla palvelualoilla. He ovat duunareita, mutta he ovat myös pienyrittäjiä. Ulkomaalaissyntyisten pienyrittäjien määräksi on arvioitu 227 000.

Laittomat siirtolaiset tekevät usein töitä pimeästi vieläkin pienemmällä palkalla. Väitetään, että afrikkalaiset venepakolaiset revitään suoraan veneistään hikipajoihin ja pelloille. Sen lisäksi he kerjäävät ja myyvät itseään kaduilla, pesevät autojen ikkunoita, kauppaavat väärennettyä tavaraa ja tekevät muita pimeitä hommia.

Viimeisen 15 vuoden aikana on maahan tuotu myös suuri määrä kiinalaisia, lähinnä tehdastyöhön tekstiili- ja nahkateollisuuteen. Firenzen, Praton, Pistoian ja Carpin alueille on arvioitu asettuneen ainakin 100 000 kiinalaista. Heistä ainakin 15 prosenttia on maassa laittomasti ja noin 30 prosentilla ei ole kunnollista työsopimusta.

Yhteistä laittomille siirtolaisille on henkilöpapereiden puutteesta johtuva lainsuojattomuus, turvattomuus ja uhanalainen asema. He ovat helppoja uhreja rikollisille liigoille, jotka heitä myös tuovat maahan.

Pakkotyö kukoistaa. Pakkotyöhön velvoittavat rahtauskulut ja ylläpidosta johtuva velka. Näin on myös prostituution kohdalla. Suurin osa prostituuteista tulee taloudellisten ja hallinnollisten vaikeuksien kanssa kamppailevasta Nigeriasta. Monet tulevat myös Romaniasta, Moldaviasta, Albaniasta, Venäjältä ja Bulgariasta.

Antiikin Roomassa orjia käytettiin maatyövoimana. Nyt esimerkiksi puolalaiset tekevät pakkotyötä Puglian pelloilla. He asuvat kurjissa oloissa, parakeissa, joissa ei ole sähköä. Heitä vartioivat aseelliset vartijat. Heiltä kiskotaan usein kohtuuton maksu kurjasta asunnosta ja ruuasta. Palkkasaatavat pienevät, joskus he jäävät velkakierteeseen.

Merja Lounekarin mukaan Italian järjestäytynyt rikollisuus on tunkenut sorkkansa peliin. Sisilian mafia, Calabrian ’ndrangheta ja Puglian Sacra Corona Unita toimivat yhteistyössä pakolaisten lähtömaissa olevien rikollisjärjestöjen kanssa. Yhdessä tuumin laittomat maahanmuuttajat kuljetetaan Italiaan. Mafia palkkaa työvoimaa mm. tomaattien poimintaan Puglian maakunnassa. Napolin seudun Camorra työllistää laittomia siirtolaisia ennen kaikkea mustanpörssin kauppiaina.

Tuesday, November 30, 2010

patsas Roomassa

Roma-mendicante

Berlusconin äiti81


Uudet orjat?


Afrikkalaiset nuoret miehet kauppaavat Guccin ja Diorin laukkukopioita Rooman, Venetsian ja Firenzen kaduilla. Roomassa he ovat lähes kaikilla turistipaikoilla: Piazza Navonalla ja Castel Sant’Angeloon vievällä sillalla. Campo dei Fiorin lähellä näin heidän juokseva pakoon poliiseja. Poliisit onnistuivat nappaamaan heistä muutaman ja lähtivät retuuttamaan heitä käsipuolesta. Albanialaiset kerjäävät kirkkojen rappusilla. Bengaalit ovat majoittuneet kauppojen eteen odottamaan ropoa kauppareissulta palaavilta asiakkailta. Romanialaiset miehet kerjäävät autojen välissä. Joku nukkuu pahvipalan päällä huopaan käärityneenä Largo Argentinon lähellä. Maatöissä on lisää afrikkalaisia. Tehtaiden hikipajoissa kiinalaisia.

Ensimmäinen globaali imperiumi, Rooman valtakunta perustui orjatyövoimaan. Joidenkin mielestä se myös sortui siihen. Orjatyövoiman uskotaan epätasapainottaneen koko Rooman valtakunnan yhteiskuntajärjestelmää, siinä määrin, että se omalta osaltaan nopeutti valtakunnan romahtamista. Toisten mielestä taas työn tuottavuus kasvoi, eikä orjatyövoimaa enää tarvittu.

Antiikin Rooma oli orjayhteiskunta 200 eKr. lopulta aina 200-luvulle jKr. Se oli voimissaan 100-luvulla jKr. Augustuksen ajan Italiassa orjia oli paljon, arviolta noin 35 % väestöstä.

Tutkijoiden mukaan orjien ja isäntien välisen alistussuhteen ankaruus vaihteli historian eri aikoina. Varsinkin varhaisella keisarikaudella orjat saattoivat myös päästä vapaiksi. On kuitenkin arveltu ettei se ollut niin yleistä kuin on luultu. Vapaaksi pääseminen on myös katsottu osin näennäiseksi. Orjien vapauttaminen piti yllä vapauden illuusiota ja näin kesytti orjien vastarintaa. Kuitenkin vapautetutkin orjat jäivät riippuvaisiksi entisistä isännistään.

Oli niin tai näin, orjilla oli myös keinoja tehdä passiivista vastarantaa: heittäytyä hankaliksi, viivytellä, olla ymmärtämättä käskyjä, tehdä kaikenlaisia pikku kolttosia, rikkoa työvälineitä jne. Orjat myös karkailivat, eikä kaikkia saatu kiinni.

Myöhäisantiikissa alkoi kehittyä uusia orjuuden muotoja, kuten maaorjuutta. Maaorjuus siirtyi 900-luvulla muualle Eurooppaan ja sen uskotaan säilyneen 1800-luvulle asti. Joissakin maapallon kolkissa – kuten Pakistanissa – sitä tapaa edelleen. Onko se jälleen palannut uudessa hahmossa Eurooppaan? Kaksikymmentä vuotta Aasiassa asuneena ja työllisyysohjelmien ja maaväestön köyhyyden parissa toimineena, en voinut olla miettimättä tätä ongelmaa.

Sunday, November 28, 2010

Berlusconin äiti80

Matriarkaatista patriarkaattiin?

Yksi piirre Setälän mukaan kuitenkin erottaa Marian suurten jumalattarien ketjusta: Maria on täysin epäseksuaalinen. Keskiaikana luotiin myös Neitsyt Maarian muut ominaisuudet: hyvyys, äitiys, puhtaus, lempeys ja alistuvuus. Luther korosti Maria-kuvassaan ennen kaikkea alistuvuutta ja tottelevaisuutta. Päivi Setälän mukaan kristinuskoon vaikutti myös juutalaisuus, joka oli vahvasti patriarkaalinen, ja on sitä edelleen.

Antiikin jumalattarista jäi vain rippeet. Isiksen sininen väri. Isiksen ja Sophian tähtisymbolit, jotka voi nähdä monissa Mariaa esittävissä patsaissa, maalauksissa ja kuten Setäläkin osoittaa, EU:n lipussa. Setälän mukaan suuren jumalattaren kultti kuitenkin vielä näkyy katolisten tarpeena kohdistaa rukouksensa naiselliselle kulttihahmolle, Marialle.

Voi vain kysyä, missä määrin nämä Marialle annetut luonteenpiirteet edelleen vaikuttavat oman aikamme naiseuden piirteisiin? Jos olisimme hakeneet mallia hurjilta hedelmällisyyden jumalattarilta, olisiko naiseus muodostunut toisenlaiseksi?

Rooman valtakunnassa roomattarien tiedetään olleen poliittisesti ja sosiaalisesti vahvoja. Heidän itsenäisyytensä tukipilareita olivat roomalainen avioliittolainsäädäntö, suhteellisen tasaveroinen perintöoikeus, vapaa testamenttioikeus, myötäjäiskäytäntö ja avioerojen helppous. Puolisoilla oli omat omaisuutensa. Roomalaiset naiset perivät, testamenttasivat ja kontrolloivat myötäjäisiään He vapauttivat orjiaan, sekä myivät ja ostivat maata.

Entä mikä on ollut vestan neitseiden vaikutus? Kultti säilyi pitkään kristinuskon rinnalla, aina vuoteen 394. Heidän väitetään olleen roolimalleja nunnille. Toimivatko he myös kotiäidin roolimallina, pitäessään huolta pyhästä tulesta, kantaessaan pyhää vettä, leipoessaan pyhiä mola salsa suolakakkuja ja pitäen paikat rituaalisesti puhtaina?

Jäin miettimään myös isän roolia kaikessa neitsytäiti palvonnassa. Tutkijoiden mukaan jo Babylonian aikoihin isän hahmo väistyi äidin ja pojan tieltä ja isä tuli näkymättömäksi. Tämä oli mm. Nimrodin kohtalo, kun ryhdyttiin palvomaan Semiramis-äitä ja hänen jumalallista poikaansa. Arvellaankin, että äidin ja pojan palvonta levisi kaikkialle maailmaan juuri Babyloniasta. Patriarkaalisus kuitenkin syrjäytti matriarkaatin ja sen arvot. Curnow’in mukaan kun siirryttiin matriarkaalisesta yhteiskunnasta patriarkaaliseen yhteiskuntaan hedelmällisyyden palvontaan liitettiin siveyskäsite.

Saturday, November 27, 2010

Isis Horus sylissään

Isis suckling Horus

Berlusconin äiti79


Neitsyyden mystiikkaa


Esikristillisten hedelmällisyyden jumalattarien piirteenä oli myös ollut neitsyys. Persialaisten veden ja synnytyksen jumalatar Anahita oli neitsyt. Samoin kanaanilaisten jumalatar Anath. Setälän mukaan myös neitseellinen syntymä oli hellenismin aikana lähes kaikkien uskontojen omaisuutta.

Pyhän Agostinon kirkossa olevaa Madonna del Partoa eli synnytyksen madonnaa pidetään hyvänä esimerkkinä siitä, että madonna-usko rakentui pakanallisen jumalattaren Magna Materin ja roomalaisen Mater Matutan hahmojen päälle. Se näkyi myös taiteen historiassa. Jeesus-lapsi ei ollut ainoa pyhä lapsi, joka istui äitinsä sylissä.

Jumalattarilla oli usein sylissään poikalapsi. Semiramis, jota myös kutsuttiin ”jumalan äidiksi” usein kuvattiin poikalapsi sylissä. Muinaiset germaanit palvoivat lapsi sylissään istuvaa neitsytäiti Herthaa. Skandinaavien Disakin esiintyi yhdessä lapsensa kanssa. Myös Tiibetissä, Kiinassa ja Japanissa esiintyy samaa ikonografiaa.

Vuodelta 50 jKr. peräisin olevassa hauta-alttarissa esiintyy Juno Lucina vauva sylissään. Antiikin Roomassakin suositun Isiksen sylissä istuu hänen poikansa Horus. Näin myös Fortuna äiti ja poika Jupiter. Ceres ja Irene kummatkin kuvattiin myös lapsi sylissä.

Neitsyyden avulla ei kuitenkin viestitty seksuaalista koskemattomuutta. Se kuvasi naisen mystiseksi koettua kykyä synnyttää kehostaan uutta elämää. Juuri sen takia neitsyyteen liittyi synnyttäminen. Myös pyhyyttä kuvattiin samalla tavoin. Jumaluuden merkki oli neitseestä syntyminen. Se oli mahdollista vain jumalille. Jeesukseen jumaluutta ilmaistin pitkän historiallisen perinteen avulla.

Legenda kuvaa Mitran syntymistä neitsytäidistä. Myös Isis syntyi neitseellisesti. Oppi neitseellisestä syntymästä oli tuttu myös Egyptin jumalattarilla, vuosisatoja ennen ajanlaskuamme. Attis jumala syntyi myös joulukuun 25 päivänä neitsytäiti Nanasta eli Cybelestä. Hän tuli kuitenkin kastroiduksi, kun hänestä tuli äitinsä puoliso. Hänen kuolemaansa ja ylösnousemistaan juhlittiin Roomassa maaliskuun 22 päivänä. Kristinuskon ylösnousemuskertomukselle oli siis myös varhaisia edeltäjiä muista uskonnoista.

Kun kristinusko astui kuvaan vuonna 30 jKr, vaikuttivat vielä muut uskonnot, ja pitkään sen rinnalla. Väitetään, että vasta 500-luvulla keisari Justinianus sulki viimeisen Isiksen temppelin. Äiti-kultti oli niin syvään juurtunut Rooman kulttuuriin, että kristinuskon astuessa areenalle monet vanhoista patsaista vain nimettiin uudelleen Mariaksi ja jumalalliseksi Jeesukseksi.

Friday, November 26, 2010

Artemis Diana

Vatican Museum Diana statue

Berlusconin äiti78

Neitsytäiti?

Jo ennen Italiaan menoa ihmettelin äitiyden ja neitsyyden outoa yhtälöä. Aikaisempi freudilainen teoria on yksi selitys. Psykoanalyytikko Anneli Larmon mukaan, kun poika mieltää äidin neitsyeeksi, saa hän myös pitää äidin kokonaan itsellään. Minua kiinnosti se, miksi kirkkokin ryhtyi palvomaan pojan äitiä neitseenä. Vai heijastiko se vain oman kulttuurinsa kansankäsityksiä ja oidipaalista pohjaa?

Kirjallisuuteen perehtyessäni selvisi, että madonna ei alun perin merkinnytkään neitsyttä. Se oli nimitys, jota keskiajalla käytettiin ylhäistä syntyperää olevasta naisesta. Kristilliseen kirjallisuuteen oli myös päässyt käännösvirhepaholainen. Hepreankielen nuorta neitoa merkitsevä sana oli käännetty virheellisesti neitseeksi. Myös latinankielen virgo sanan kohdalla oli tehty virhe. Virgo sana on vir-sanan johdannainen. Siihen pohjaa myös ’viriliteetti’, joka merkitsee nuorta voimaa, energisyyttä, hedelmällisyyttä, tuoreutta ja vitaalisuutta. Roomalaisten virgo neitsyt ei ollut siveellinen neitsyt, vaan hedelmällisessä iässä oleva nuori nainen, joka oli valmis miehelään.

Kun ryhdyin lähemmin tutkimaan äidin pyhyyttä ilmiönä eikä vain kielellisenä virheenä, se vei myös syvään historiaan. Taas kerran tuli kerroksellisuus esiin. Äitiä palvottiin jumalattarena jo 3000 vuotta ennen Kristusta. Kultti esiintyi paitsi Euroopassa, myös Iranissa, Intiassa, Keski-Aasiassa, Mesopotamiassa, Syyriassa ja Pohjois-Afrikassa. Tällainen magna mater, suuri äiti oli myös Artemis Diana.

Thursday, November 25, 2010

Berlusconin äiti77

Perhe - kansalaisyhteiskunnan hautomo vai tyrannia

Italialaisessa perheessä on toinenkin ongelma. Naiset eivät enää halua synnyttää. Syntyvyys on Euroopan alhaisinta, vaikka OECD:n vuoden 2006 tilastojen mukaan tilanne on jo hieman parantunut.

Yhteiskuntakriitikot haluavat nähdä sen oireena italialaista yhteiskuntaa vaivaavasta moraalikriisistä. Heidän mukaansa ihmiset tuntevat toivottomuutta, eivätkä halua synnyttää lapsia turmeltuneen maailman mätään seimeen. Fransesca Comencini on tehnyt aiheesta elokuvankin ’Casa Nostra’. Hänen mukaansa Italia on hedonistinen ja etsii nautintoja, mutta ei ole onnellinen.

Toisten mielestä syy alhaiseen syntyvyyteen on puutteellisessa perhepolitiikassa. Lasten hankkiminen on kallista. Naisten mahdollisuudet yhdistää työ ja perhe ovat myös lähes olemattomat yhteiskunnassa, jossa ei ole julkisia hyvinvointipalveluja. Yhä useampi nainen valitsee työn ja sen tuoman taloudellisen itsenäisyyden.

Ihailemamme italialainen perhe voi siis nykyään jokseenkin huonosti. Siitä selvänä esimerkkinä on myös perheen sisäinen väkivalta. Tasa-arvoministeriön mukaan 14 miljoonaa naista joutuu fyysisen ja psyykkisen väkivallan uhriksi. Näiden lisäksi toiset 6,7 miljoonaa tulevat raiskatuiksi ja hyväksikäytetyiksi. 34,5 prosentissa perheitä esiintyy puolison harjoittamaa väkivaltaa. Nämä luvut koskevat vain ikäryhmiä 16 – 70. Koska lapsiin ja vanhuksiin kohdistettu väkivalta on myös yleistä, voidaan hyvällä syyllä otaksua, että luvut ovat vieläkin suuremmat. Lasten väkivallalle on myös ikivanhat juuret. Lapsia myytiin ja jätettiin heitteille koko antiikin ajan.

Perheen sisäinen väkivalta perhettä ihannoivassa yhteiskunnassa on erityisen suuri tabu. 96 prosentista tapauksista vaietaan.

Yhteiskunnan kehitykselle perheen merkitys on suuri. Parhaimmillaan perhe, joka ei sorru väkivaltaan, vaan kunnioittaa tasapuolisesti kaikkien perheen jäsenten oikeuksia, toimii kansalaisyhteiskunnan hautomona. Tasa-arvon puute toimii päinvastoin eli tyrannian tarhana.

Tuesday, November 23, 2010

Kaksi hiilipaperia

Berlusconin äiti76

Hiilipapereita ja uhmaikäisiä

Palaan vielä italialaiseen perheeseen. Se on kiinnostanut psykoanalyytikkojakin. Erityisesti isän ja tyttären suhdetta on pidetty oidipaalisena. Tästä syystä tytär ei pojan tavoin jää kotiin, vaan lähtee varhain lapsuuden kodistaan ja etsii itselleen kumppanin ja puolison. Oidipaalista tai ei, Italian televisiossa esiintyy outo ilmiö. Vähäpukeiset nuoret tytöt ilkamoivat isoisänsä ikäisten miesten kanssa. Italialaiset käyttävät näistä nuorista naisista halventavaa nimitystä veline eli hiilipaperi. Katsojien mielestä tytöt ovat kaikki toistensa näköisiä, kuin kopioitu samalla hiilipaperilla. Isoisistä en kuullut mitään nimityksiä!

Myös äidin ja pojan välistä suhdetta on analysoitu. Suhdetta leimaa äidin puolelta omistamisen halu ja uhrautuminen. Poika puolestaan saa äidiltä jatkuvaa huomiota. Roomassa pitkään asuneen jungilaisen analyytikon Ernst Bernhardin mukaan kyse on välimeren perusmallista:

’Välimeren suuri äiti on primitiivinen äiti siinä mielessä, että hän yleensä pilaa poikansa ruokkimalla heidän itsekeskeisyyttään ja toteuttamalla heidän pienimmätkin toiveensa. Samalla äiti tekee pojan yhä riippuvaisemmaksi itsestään. Äidin kasvavat vaatimukset alkavat tuntua pojasta luonnollisilta ja poika sitoutuu yhä lujemmin äitiinsä. Tässä vaiheessa hyvästä, suojelevasta ja ruokkivasta äidistä tuleekin paha.


Antropologi Anne Parsonsin mukaan suhdetta leimaa riippuvuus ja kyvyttömyys irrottautua äidistä. Näihin tunteisiin sekoittuu myös seksuaalisväritteisiä tunteita, jotka kuitenkin vaarallisina torjutaan. Torjuminen on mahdollista vain mieltämällä äiti epäseksuaaliseksi. Äiti alkaa edustaa myös siveellistä puhtautta. Se ei kuitenkaan täysin onnistu, vaan tabun kohde alkaa vaikuttaa henkilön mielessä, tai kuten psykoanalyytikot sanovat, siirtyy osaksi henkilön yliminää. Äidin neitsyyden ja pyhyyden myötä alkaa samalla jaottelu hyviin ja huonoihin naisiin.

Koska muut naiset eivät koskaan voi olla yhtä hyviä ja täyttää äidin roolia, koetaan muut naissuhteet helposti vajavaisiksi. Tämän teorian mukaan, juuri se on don juanismin syy. Siitä saa alkunsa pettämisen ja monien partnereiden kierre. Aikoinaan kysyin suomalaisen terapeutin näkemystä miehestä, jolla oli useita naissuhteita samaan aikaan vaimonsa rinnalla. Terapeutti totesi lakonisesti: "etsii äitiään."

Analyytikkojen mukaan avioliiton kompastuskiveksi helposti tulee ajankohta, jolloin vaimosta tulee äiti. Äitiytensä vuoksi vaimo alkaa liikaa muistuttaa miehen äitiä. Tilanne ajaa helposti avioliiton ulkopuolisiin suhteisiin. Avioliitot kariutuvat useimmiten ensimmäisen viiden vuoden aikana. Vaikka asumuserot ja avioerot ovat vielä harvinaisia (13.7 % vuonna 2000) muun Euroopan mittakaavassa, ovat ne yleistymässä Italiassakin.

Parsons jopa väittää, että manipuloivassa äiti-poika suhteessa, italialaiselle pojalle syntyy naisellinen ”sielu” tai yliminä. Kysäisin antropologi-avustajaltani, mitä hän ajatteli tästä väitteestä. Hän pohti asiaa hetken. Sitten hän yllättäen sanoi, että se pitää paikkansa ja antoi esimerkin. Kun hän meni kantapaikkaansa aperitiiville, muuan siellä istuva vanhempi mies sanoi hänelle. ’Kuule, sinä olet kyllä hyvännäköinen nainen, mutta kyllä sinun pitäisi mennä kampaajalle!´ "Eihän tällaista kommenttia koskaan kuulisi englantilaisessa pubissa", avustajani totesi.

Bella figuran kauniita muotoja palvovassa maassa kiinnitetään ulkonäköön tietenkin enemmän huomiota kuin Suomessa. Näin tekevät myös miehet, oli perimmäinen syy mikä tahansa. Naisten lehtien gallupkyselyn mukaan italialainen mies kulutti 200 euroa kuukaudessa kasvorasvoihin, hiustenhoitoaineisiin ja muihin kosmetiikkatuotteisiin. Miehet, jotka hoitivat ulkonäköään, käyttivät siihen aamuisin 38 minuuttia.

Parsonsilla on toinenkin yllättävä väite. Hänen mukaansa Italiassa miehet voivat todistaa olevansa miehiä vain uhittelemalla, rikkomalla sääntöjä ja lakeja. Ehkä tässä on selitys – ainakin osittain – myös liikennehurjasteluille? Maassa pitkään asunut kommentaattori katsoi monen italialaisen juuttuneen uhmaikään.

Monday, November 22, 2010

Berlusconin äiti75

Vanhat miehet vallankahvassa?

Nuorten työllisyystilanne vain huononee. Epävarmat pätkätyöt ja lähes ilmainen työharjoittelu ovat yleistyneet Italiassakin. Tilanne on synnyttänyt nuorten prekarisaatioliikkeen. Se sai suurta julkisuutta, kun nuoret toimittajat Antonio Ingorvaia ja Alessandro Rimassa julkaisivat verkkoromaanin €1000 sukupolvi. Siinä he kuvasivat nykynuorten ns. milleuristien hankalia työoloja ja sinnittelyä alle 1000 euron palkalla.

Italialaisen IRES tutkimuslaitoksen mukaan 65 prosenttia 25–35 vuotiaista ansaitsee korkeintaan 1000 euroa kuussa. Italiassa kaksi miljoonaa alle 40-vuotiasta työntekijää tienaa vähemmän kuin 900 euroa kuussa. Kyseessä eivät ole vain kouluttamattomat nuoret. Myös keskiluokka kurjistuu. Esimerkiksi 27-vuotiaalla Claudiolla on loppututkinto taloustieteessä, mutta hän työskentelee pienellä palkalla kansainvälisessä firmassa. Rita on pienipalkkainen 37-vuotias opettaja. Carolinalla on loppututkinto yliopistosta ja huono työpaikka mainostoimistossa.

Sama on tilanne monissa muissakin Euroopan maissa. Ranskassa kestää kolme vuotta ennen kuin 70 % vastavalmistuneista löytää työpaikan. Kun vuonna 1977 tuloero 30-vuotiaan ja 50-vuotiaan työntekijän välillä oli 17 %, on se nyt 40 %. Ranskassa mielenosoittajat kiinnittivät ilmiöön huomiota. Eikä siellä tilanne edes ole yhtä huono kuin Espanjassa ja Italiassa.

Korkeakoulupaikka ei enää takaa suuria tuloja. Globalisaation lieveilmiöihin kuuluu se, että yritykset eivät enää etsi kehitysmaista ja siirtymätalouden maista vain teollista ja palvelusektorin halpatyövoimaa, niihin siirtyvät myös korkeaa koulutusta vaativat työt. Se laskee myös kotimaisia palkkoja ja heikentää muutenkin työsuhteita.

Vaatii suuria ponnisteluja päästä hyvään asemaan maassa, jossa 87-vuotiasta ehdotetaan Senaatin johtajaksi ja jossa 85-vuotias voidaan valita presidentiksi. Heidän rinnallaan tuolloin 67-vuotias Romano Prodi ja 70-vuotias Silvio Berlusconi vaikuttavat lähes poikasilta.

Mikään ikä ei tietenkään saa olla este poliittiselle osallistumiselle. Vaaka on kuitenkin pahasti kallellaan vanhojen miesten hyväksi. Psykologi Alessandro Amadori väittääkin, että Italia on fallinen ja gerontokraattinen yhteiskunta. Se palvoo vanhoja miehiä. Tällaisessa yhteiskunnassa nuoret joutuvat odottamaan pitkään omia vaikutusmahdollisuuksiaan, niin politiikassa, yliopistoissa kuin muissakin yhteiskunnan instituutioissa.

Sunday, November 21, 2010

Berlusconin ja äiti lähde: Foreign Policy 21.11.2010

Berlusconin äiti74

Mamman poikia ja isin tyttöjä

Italialaisen perheen sisäinen dynamiikka on erikoislaatuinen. Tiettyjen perheenjäsenten välillä vallitsee vahvemmat tunnesiteet kuin muiden välillä. Äidin ja pojan suhde on erityisen läheinen. Vasta sen jälkeen tulevat muut. Isän ja tyttären välinen side on seuraavaksi vahvin. Isän ja äidin välinen suhde tulee vasta kolmannella sijalla.

Äidin ja pojan välinen suhde helposti näyttäytyy mammanpoika (mammone) ilmiönä. ”Mammanpoikien maa”, kuvasi intialainen ystäväni Italiaa, ajattelematta että Intiassa vasta poikia palvotaankin. Siellä he eivät juurikaan koe naisten taholta torjuntaa, sillä avioliitotkin järjestetään.

Äidin ja pojan välisen tiiviin yhteyden puolesta puhuu vuosina 1993-4 kerätty tutkimusaineisto. Sen mukaan kolmasosa naimisissa olevista pojista tapasi äitiään joka päivä. Toiset 27,5 prosenttia tapasi äitiään kerran viikossa.

Italialaiset nuoret miehet myös asuvat lapsuudenkodissaan myöhempään kuin muut eurooppalaiset. Seitsemän kymmenestä yli 35-vuotiaasta naimattomasta pojasta ja neljännes eronneista asuu synnyinkodissaan. Ilmiö on ajan myötä vain kasvanut. Kymmenen vuoden sisällä määrä kasvoi 17 prosentista 40 prosenttiin. Myös eurobarometrin mukaan itsenäistyminen ei ole Italiassa korkealla sijalla.

Syitä on monia. Poikien kotona asumista voi selittää myös mukavuuden halulla. Kotihuolto pelaa ja äiti hoivaa. Kyse on myös taloudellisista tekijöistä. Vakituisia ja riittävän hyvin palkattuja töitä ei ole. Elinkustannukset ovat korkeat. Vuokrat Roomassa ovat lähes kaksinkertaiset Suomeen verrattuna, palkat ei.