Berlusconin äiti29

Bella figura - kaunis elämä

Kuulin apteekissa keskustelun apteekkarin ja vanhemman naisasiakkaan välillä. Apteekkari sanoi rouvalle ’Mitä kaunis rouva haluaa?’ Johon rouva ’Voi, en minä ole kaunis. Se on sisareni, se joka meistä kahdesta on kaunis.’ ’Ei, kyllä rouva on kaunis’ väitti apteekkari edelleen, johon rouva ’Ei se ole edes tärkeätä. Tärkeätä ovat uudet kengät.’

Italiassa on kuitenkin tärkeää näyttää hyvältä ja pukeutua kauniisti. Jo 1800-luvulla elänyt Jacob Burckhardt kiinnitti huomiota pukeutumisen suureen merkitykseen italialaisille.

Kauneus on ehkä tärkein arvo Italiassa ja liittyy läheisesti bella figuran käsitteeseen. Bella figura on toinen avain Italian ymmärtämiseen. Monet italialaisetkin korostavat sitä. Toimittaja Beppe Severgnini on omistanut kokonaisen kirjan (La bella figura 2007 WSOY) sille.

Kaunis eli bella on italiankielessä myös yleissana. Se kuvaa kaikkea hyvää. Hyvän käsite ei samalla tavoin viittaa moraaliin kuin meillä. Eikä paha ole samalla lailla moraalin puutetta. Italialaisen hyvän vastakohta on ruma eli brutta. Siihen viittasi myös Benignini elokuvassaan Kaunis Elämä.

Maata eivät määrää moraliteetit, vaan etenkin estetiikka. Kaunista ja hyvää pidetään Italiassa synonyymeinä, kuten myös rumaa ja huonoa. Estetiikan ja kauniin julkisivun takana lymyää kuitenkin maailma, joka voi olla kaikkea muuta kuin kaunis.

Bella figura ei ole vain hienostunutta pukeutumista, kuten turistioppaissa väitetään. Ei se ole pelkkää turhamaisuuttakaan. Se on syvempi kulttuuri-ilmiö. Se on myös arjen performanssitaidetta, jonka mestareita italialaiset ovat. Ei se ole vierasta meidänkään narsisteille, joista moni eksyy oman elämänsä pintakerroksiin.

Italia on visuaalinen kulttuuri. Väripaletti on runsas ja värejä käytetään rohkeasti. Toisin kuin meillä. Meidän protestanttinen vaatimattomuutemme korostaa yksinkertaisuutta ja vaimeita värejä. Vaatimattomuus ei muutenkaan ole osa italialaista kulttuuria. Italialainen pukeutuu kultaan ja brokadiin, siellä missä me valitsemme harmaan ja flanellin. Luksus sanakin juontaa juurensa vanhaan Roomaan. Sanan väitetään tulevan aikanaan ylellisesti eläneestä Luculluksesta, joka järjesti suureellisia pitoja.