Wednesday, September 29, 2010

Berlusconin äiti36

Luoda tai jähmettyä?

Kilpailu ei sovi virastoihin. Se synnyttää kateuden noidankehiä. Kun teet työsi huonosti, joudut kyllä silmätikuksi. Mutta kun teet työsi erinomaisesti alkavat kateelliset vetää mattoa jalkojesi alta. Kun teet keskinkertaista tulosta, saat olla rauhassa. Silloin et ole kenenkään uhka, etkä muistuta ketään hänen puutteistaan. Näin on ollut aina.

Psellus, kaikkien aikojen suurin bysanttilainen oppinut, joutui eroamaan virastaan, koska hänen oppineisuutensa herätti kateutta hallitsijassa, Konstantinus IX:ssä.

Luovat ihmiset eivät taida sopia virastoihin. He kuolevat siellä ikävään tai byrokratian kankeuteen. He joutuvat usein vaikeuksiin, sillä heillä on piirteitä, joita epävarmat johtajat eivät voi sietää. He kyseenalaistavat käytänteet. He eivät mielistele, vaan ovat sisältäpäin ohjautuvia. Tinkimättöminä ja tarkkanäköisinä he paljastavat myös piilossa olevia rakenteita ja yhteyksiä.

Luovilla ihmisillä on myös ominaisuuksia, joita kaavoihinsa kangistuvat laitokset kipeästi tarvitsisivat. He ovat aloitteellisia. Näkevät uusia mahdollisuuksia mahdottomilta näyttävissä tilanteissa. Nauttivat uuden keksimisestä. Eivät pelkää epäonnistua ja oppivat nopeasti virheistään. He ovat huumorintajuisia ja leikkisiä. Sietävät kaaosta ja ovat kotonaan monien eri vaihtoehtojen maailmassa. He luottavat vaistoonsa siinä missä päättelyynkin. He ovat hyviä kommunikoijia ja ajavat uusia asioita.

Jämähtäneiden ihmisten tragedia on siinä, että he eivät tiedä olevansa jämähtäneitä. Heiltä puuttuu kyky arvioida itseään. He liioittelevat osaamistaan, kun taas lahjakkaat kärsivät uskon puutteesta ja epäilevät kykyjään.



Työhuoneeni ikkunasta avautui näköala sypressirivistön takana olevalle pellolle. Joskus siellä näkyi mustakaapuisia munkkeja maatöissä. Kauempana siinsi Rooman kaupunki, peltomaiseman rajaamana. Maiseman ylle avautui suuri kappale taivasta.

Näkymä oli rauhoittava. Pakenin työtä maisemaan ja otin usein viiden minuutin loman työpaineista. Seurasin ajelehtivia poutapilviä tai ihailin myrskynmerkkistä taivasta. Rooman ääriviivat puolestaan muistuttivat lahjasta, jonka olin saanut - asua ja elää Roomassa.

No comments:

Post a Comment