Berlusconin äiti21

Arkiavuttomuutta ja vilpillisiä laskuja

Alussa maahanmuuttaja kamppailee muille itsestään selvien arkiasioiden kanssa. Arkiavuttomuutta on kestettävä, samalla kun oppii uutta. Arkipäivän taituruuteen kuuluu tietää, mistä saa tulitikkuja (vain tupakkakaupasta), mistä saa postimerkkejä (tupakkakaupasta), mistä saa metrolippuja (tupakkakaupasta, joistakin lehtikioskeista ja metroasemien lippuautomaateista). Mihin ja miten metrolippu, joka käy myös busseissa, on työnnettävä. Mitä tehdään kun leimauskone ei toimi (kirjoitat itse lippuun kynällä ajan jolloin tulit kulkuneuvoon).

Jos toivoo ystävällistä palvelua, Italiassa on aina tervehdittävä ja hyvästeltävä kauppiasta ja toimistovirkailijaa. Juhlapyhinä on hyvä esittää kauden toivotukset. Eivät nämä neuvotkaan sataprosenttisesti takaa aulista palvelua, mutta selvästi auttavat. Hymykin auttaa.

Roomalaisilla on tyly maine. Se pitää osittain paikkansa, mutta ei ole koko totuus. Aika ajoin kohtasin yllättävää ystävällisyyttä. Yhtenä päivänä olin unohtanut sateenvarjon kotiin ja satoi kaatamalla. Bussipysäkillä ei ollut katosta ja olin onnettomana sateen armoilla. Juuri silloin nuori nainen pyysi minua pienen sateenvarjonsa alle. Kiitollisena otin kutsun vastaan. Viisitoista minuuttia värjöttelimme saman varjon alla, kunnes bussi tuli.

Vilpilliset laskut ovat tavallisia, etenkin ravintoloissa. Ei pidä arkailla niistä huomauttamista. Proppujaan ei tule polttaa. Laskun voi palauttaa tarjoilijalle kohteliaasti, mutta päättäväisesti. Niin hänkin tekee. Laskua palauttaessa hän vain kohauttaa olkapäitään ja sanoo ho sbagliato eli tein virheen.

Lasku (scontrino) tulee myös olla asiakkaalla, sillä jos verotarkastaja sattuu paikalle, kun olet lähdössä eikä sinulla ole esittää laskua, joudut vastuuseen. Asiakas maksaa sakot, ei kauppias tai ravintoloitsija. Samaa pätee afrikkalaisiin, jotka myyvät toreilla laukkuväärennöksiä. Jos poliisi sattuu tulemaan paikalle, kun olet ostanut väärennöksen, sinä joudut vastuuseen, ei myyjä. Sakko voi olla satoja euroja, jopa pari tuhatta euroa.

Parasta palvelua saa vasta kun syntyy vakituinen palvelusuhde. Hyvästä ruokapaikasta kannattaa tästäkin syystä pitää kiinni. Lihakaupassakin minut noteerattiin vasta kun aloin käydä kaupassa useammin. Meistä tuli kauppiaan kanssa ”yhteistyökumppanit” ja aloimme yhdessä metsästää parhaita paloja ja kauden herkkuja.

Italiassa hyvään elämään ei kuulu jatkuva uusien asioiden perässä juokseminen, vaan hyvistä kokemuksista kiinnipitäminen.