Berlusconin äiti7

Italia viettelee
Severgnini varoittaa Italiasta, sen viehkosta hymystä, kirkkaista silmistä ja italialaisesta eleganssista. Italia osaa vietellä. Se tarjoaa välitöntä lohtua. Severgnini kuitenkin liioittelee, kun hän pyytää varomaan jokaista Italian elettä. Mutta siinä hän osuu oikeaan, ettei Italiaa tule ottaa heti ihan täydestä, sillä pinta hämää.

Kieltämättä Italia on viehättävä ja viettelevä. Se on myös oikullinen sekamelskasoppa, josta ei saa heti helposti selvää. Severgninin mukaan Italiassa voi kevyesti kieppua ympyrää viisikymmentäkin vuotta ymmärtämättä siitä mitään. Tietenkin Italiassa kieppuminenkin voi olla hauskaa, Severgnini lisää.

Vastakohtien maa

Italia on täynnä vastakohtia, kuten jokainen maa. Vastakohdat vain ovat sen itsensä näköisiä. On itsetietoisia sääntöjen rikkojia, mutta myös nöyriä alamaisia. On makeita nautintoja ja karvaita palveluja. Maassa, joka palvoo äitiä neitseenä, on kymmenien tuhansien prostituoidun markkinat – ehkä juuri siksi. Avioliiton äkkipikaisiin satamiin pyrkivät neidot kursivat kokoon immenkalvojaan, samaan aikaan kun parlamenttiin valitaan maineeltaan kyseenalaisia cicciolinoja. Italian parlamenttiin on myös valittu Euroopan ensimmäinen drag-queen, porvarilliselta nimeltään Vladimiro Guadagno ja kansanedustaja- vai sanoisiko taiteilijanimeltään Vladimir Luxuria.

Unelmakaupungin asukkaat - toisin kuin satunnaiset matkailijat - ovat itse paratiisista karkotettuja. Otsansa hiessä he ansaitsevat leipänsä. Metroissa voi nähdä arkipäivän ankaroittamia roomalaisia. Happamia, pahantuulisia, väsyneitä tai työn ikeen muulla tavoin puuduttamia. Usein selvästi niukasti toimeentulevia ihmisiä. Hymy on harvassa. Sole mio’a ei hoilata. Sen tekevät metroissa rovon toivossa kiertelevät Albaanit tai Bengalit.

Rooma opettaa, ettei maailma ole mikään tiedemiesten looginen kokonaisuus. Se on mennyt monta kertaa sirpaleiksi ja kursittu uudelleen kokoon. Se on tilkkutäkki, jossa on kauneutta, rumuutta, toivoa ja toivottomuutta. Mutta Rooma sykkii. Se sykkii sydämellä, jonka suonet tulevat menneisyydestä kuin vanha roomalainen vesijohtoverkosto. Veri on uutta, mutta veriryhmät ovat samat. Melkein.