Berlusconin äiti20

Liikennekin on kulttuuria

Kävelymatka töihin oli kulttuurin oppitunti sekin. Yhä useammin Suomessakin ollaan piittaamatta suojateistä. Italiassa se on tuiki tavallista. Jalankulkijan on oltava erityisen varovainen ylittäessään suojatietä. Heti kun vihreä valo syttyy, autot kiihdyttävät sivulta suoraan suojatielle. Jalankulkijan oikeuksista ei piitata. Eikä punainen valo hillitse moottoripyöriä ja vespojakaan.

Työtoverini naureskelivat valituksilleni ja sanoivat, että Italiassa punainen liikennevalo on vain suositus. Beppe Severgninin mukaan liikenteen punainen valo on Italiassa filosofinen kysymys. Se laukaisee pohtimaan: Minkähän sävyn punaisesta on kyse? Mitähän se käytännössä merkitsee? Sääntöjä on aina tulkittava.

Sivulta kaahaavien autojen lisäksi, oli puikkelehdittava suojateille pysäköityjen autojen välistä. Meno male! Mitäpä siitä, kuten roomalaiset tapasivat sanoa. Kuulin tapauksesta, jossa yhtenä aamuna mies pysäytti autonsa keskelle kapeaa katua, pani hätävilkut päälle ja ryhtyi juttelemaan toisen miehen kanssa. Hänen takanaan oli kymmenien metrien autojono.

Kävellessä näin myös kummallisia näkyjä. Eräs pakettiauton kuljettaja luki lehteä ajaessaan.

Roomassa pistäytyvä sisarenpoikani ihmetteli outoa neuvoani ylittää suojatie asuntoni lähellä vasta punaisen valon sytyttyä. Poika katsoi minua epäluuloisesti. Selitin, että on turvallisinta ylittää katu silloin, kun autot olivat punaisella menneet ohi, eikä vihreillä valoilla sivusta ajavat autot vielä tunkeneet suojatielle.

Opin myös, että taksiautoilijat saattoivat suuttua jos yritit kiinnittää turvavyön. Eräskin huomautti minulle närkästyneenä, että hänen ajotaitonsa on erittäin hyvä. Monet autot olivat myös varsin kolhuisia. Opin myös, että kolhut ovat sulkia italialaisen autoilijan borsalinossa. Ne kertovat ajokokemuksesta!