Siemen on kylvetty
Ensimmäisen työviikon lopussa pomo kutsui kotiinsa illalliselle. Tunnelma oli rento, syötiin hyvin, naurettiin ja puhuttiin vakaviakin. Olimme tavanneet uramme alkupuolella New Delhissä. Sitten tiemme olivat eronneet. Olin jäänyt Aasiaan. Hän palasi kotimaahansa edeten sen hallinnossa.
Takkatulen ääressä hän kertoi minulle organisaatiosta. Kuvasi sen johtohenkilöt. Analysoi heikkouksia, varoitteli vaarallisista. Olin otettu luottamuksesta. Sitten hän kävi läpi alaistensa eli tulevien työtoverieni heikkoudet. Tässä olisi hälytyskellojen pitänyt soida.
Suomalaisilla on kulttuurinen vastustuskyky imarteluun. Samaan epäluulon piikkiin menee usein positiivinenkin palaute, joka olisi hyvän elämän kannalta tärkeää. Kielteisen varalle ei sen sijaan löydy kulttuurin keinoja. Synkkyyteen ajavia huutojoukkoja sitäkin enemmän.
Epäluulon pitäisi herätä aina kun muita ihmisiä arvostellaan heidän selkänsä takana. Nämä mollaajat eivät ole kenenkään ystäviä. He löytävät aina uusia haukuttavia. Olet seuraava heidän joukossaan.
Kun lähdin kotiin, painoin vahingossa hissin pohjakerrokseen. Hissin ovi avautui keskiaikaisen synkkään ja kosteutta tihkuvaan kellariin. Kuvitelmissani näin kellarin johtavan katakombien pimeisiin käytäviin ja karmiviin kauheuksiin. Painoin hissin nopeasti ensimmäiseen kerrokseen.
Olin innostunut työstäni.Se oli haastavaa. Uskoin muutokseen. Etsin innokkaasti uutta. Kirjoitin muistiin asioita pohdittavaksi, toteutettavaksi tai varottavaksi. Esimerkiksi:
Ota selvää organisaation todellisista vaikuttajista ja heidän motiiveistaan, jotta pääset selville siitä miten organisaatio todellisuudessa toimii.
Valtajärjestelmän ylläpitäminen edellyttää, ettei sen puolustusmekanismeista puhuta.
Sietääkö organisaatio yritystä ja erehdystä, minkä kautta kaikki oppiminen tapahtuu?
Vastarinta merkitsee sitä, että ihmiset puolustavat identiteettiään. Ihmiset eivät vastusta muutosta, he vastustavat muutoksen kohteiksi joutumista.
No comments:
Post a Comment