Berlusconin äiti39

Rooma on rakkaus toisinpäin:
Roma on amor
Carlo Levi


Voita ja anjoviksia!


Arezzon Arkeologiseen museoon oli pystytetty antiikin roomalaisten ruokasali. Museon oppaalla oli tasan kaksi asiakasta. Olin niistä toinen. Opas kertoi roomalaisista pidoista, vuolaasti italiaksi. Ymmärsin siitä, noin puolet. Onneksi olin lukenut roomalaisten tavoista. Tiedoillani kursin kertomuksen kasaan.

Ruokahuoneen tärkein kalustus ei ollut suuri ruokapöytä, vaan kulmikkaan U:n muotoon asetetut sängyt tai triclinia divaanit. Antiikin roomalaiset söivät niissä puolittain makuuasennossa, tyynyihin kyljillään nojaten.

Parhaimmissa syömingeissä tarjoiltiin kymmeniä ruokalajeja. Alkupaloiksi oli mm. oliiveja, kovaksi keitettyjä munia, erilaisia salaatteja ja suolakalaa. Vanhat roomalaiset söivät myös ostereita, hummereita ja muita mereneläviä. Ruokalistalla oli usein villisikaa, riistaa, kanaa, pikkulintuja sekä sieniä ja parsaa. Erikoisimpia ruokalajeja olivat riikinkukon aivot ja leivosen kielet.

Roomalaisilla oli ainakin 13 eri juustolajia. Ensimmäisellä vuosisadalla tunnettiin yli 200 nauhamakaronista valmistettua ruokalajia. Mausteita käytettiin runsaasti. Väitetään, että roomalaiset tunkivat ruokaansa kaikki mausteet yhtä aikaa. Sen seurauksena kaikki ruokalajit maistuivat jokseenkin samalta. Makeutusaineena käytettiin hunajaa, sillä sokeri tuli Roomaan vasta 1000-luvulla. Pöytämausteena käytettiin myös garum nimistä kalakastiketta. Kaakkois-Aasian kävijöitä se muistuttaa kalaliemestä, jota siellä nykyisinkin käytetään. Roomalaisten kalakastike saattaa periytyä Aasiaan, sillä ruokavaikutteita saatiin jo varhain kaukaa.

Roomalainen keittiö sekä antoi että otti vaikutteita. Vaikutteita se sai paitsi Kreikasta myös Lähi-idästä ja Kaukoidästä. Marco Polo ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka toi matkoiltaan uusia ruokaideoita Kiinasta. Niitä oli tuotu Roomaan jo paljon ennen häntä, parisataa vuotta ennen Kristusta sotilaiden mukana Aasiasta. Marco Polon ansiota kuitenkin oli, että hän vakiinnutti kauppareitit. Myöhemmin ristiretkeläiset toivat lisää uusia ruokaideoita. Arabeilta omaksuttiin monia jälkiruokia, joita vieläkin on saatavilla. Myös italialaisten keksinnöksi väitetty jäätelö tuli arabien kautta Kiinasta.

Roomalainen yläluokka söi hyvin ja paljon. Keisarit olivat oma lukunsa. Keisari Maximuksen väitetään syöneen päivittäin 18 kiloa lihaa ja juoneen 39 litraa viiniä. Se oli mahdollista, sillä välillä oksennettiin. Tavallisen kansan ruokailu oli määrältään ja laadultaan paljon ankeampaa. Puuro, johon nykyinen maissimuusi polenta pohjaa, oli alempien yhteiskuntaluokkien pääasiallisin ravinnon lähde. Myöhemmin mukaan tuli leipä.

Roomalaista keittiötä pidetään eurooppalaisen ruokakulttuurin äitinä. Se alkoi kehittyä pari sataa vuotta ennen Kristusta. Myös vanhin tunnettu keittokirja 'De Re Coquinaria' oli roomalaisen Apiciuksen käsialaa.

Italialainen keittiö on sittemmin kokenut monta nousu- ja laskukautta. Väitetään, että barbaarivalloitukset hävittivät ruokakulttuurin. Se lakastuikin, mutta lähti uuteen nousuun renessanssin aikana. Sen uudeksi keskukseksi 1100-luvulta lähtien tuli Toscanan alue, erityisesti Firenze. Sieltä se levisi Ranskaankin. Vuonna 1533 Katariina di Medici otti mukaansa 50 kokkia, kun hän matkusti Ranskaan mennäkseen naimisiin Henri II:n kanssa. 1700-luvulla alkoi italialainen ruokakulttuuri jälleen lakastua. Ranska ajoi lopulta sen ohi.