Berlusconin äiti40

Eri hintoja eri asiakkaille

Berlusconin lauottua mielipiteensä suomalaisesta ruuasta, annettiin Helsingin Sanomain yleisönosastossa palautetta italialaisesta ruuasta. Mm. Esko Aromaa kertoi omista kokemuksistaan:

”Olimme turistimatkalla Roomassa. Tutustuimme nähtävyyksiin ja odotimme innolla italialaisen keittiön herkkuja.
Syömme usein Suomessa lounasta pikkubaareissa ja pidämme niiden ruokaa maukkaana. Roomassa odotimme makuelämyksiä, mutta meidät lyötiin ällikällä.
Saimme pizzaa, jonka pohja oli ohut muttei rapea, päällä oli laihasti tomaattisosetta.
Sanotaan, että Italiassa pizzatäytteiden rajana on vain mielikuvitus. Vihannespizza käsitti pohjan, palan paprikaa, klöntin pinaattia ja siivun kesäkurpitsaa, sienipizzassa taas oli jokunen herkkusienen viipale ja perunoita. Ei tomaattia, ei juustoa, ei oliivia, ei kaprista. Meille riitti pari suupalaa.
Seuraavana päivänä valitsimme viihtyisänoloisen ulkoilmaravintolan Trasteveressä. Saimme herkullista pastaa, mutta neljän hengen seurueelle tuotiin vain kolme leipäpalaa. Nälkäisintä se ei haitannut. Hän tarttui leipään, joka olikin kuivunutta ja homeista.
Tämän jälkeen eivät enää maistuneet pastat eikä tilalle tuotu uutta leipää. Hinnanalennusvaatimuksemme ravintola kuittasi meitä turisteja halveeraten digestiiveillä.
Lähtöpäivänämme päätimme varmistaa itsellemme kunnon lounaan ja menimme pieneen paikkaan, jossa eivät ruokailleet turistit vaan läheisen ministeriön virkailijat. Onhan hyväksi koettu ohje: syö siellä missä paikalliset asukkaatkin.
Tilasin oikeaoppisesti ”al denteksi” valmistettua pastaa. Sain pannulla paistettua, hailukkaa pastaa, joka oli toiselta puolelta palannutta.
Nälkäiseksi jäänyt mies on vihainen mies, niin minäkin Silvio Berlusconille. Että hänellä on otsaa väheksyä suomalaista puhdasta, terveellistä ja monipuolista perusruokaa.”

Toinen vastasi kirjoitukseen puolustamalla roomalaista ruokaa ja palvelua. Kumpi on oikeassa? Molemmat. Roomassa saa hyvää ruokaa ja palvelua. Siellä saa myös ala-arvoista ruokaa ja huonoa palvelua. Siihen on monta syytä.

Moni Rooman kokki on jo aikoja sitten siirtynyt Lontoon, New Yorkin, Sydneyn tai vaikkapa Helsingin italialaisiin ravintoloihin. Soppalusikkaa Roomassa usein heiluttaa Muhammed ja pizzaa voi kääntää Ravi. Molemmat voivat olla hyviä kokkeja. Halpatyövoima on Italiassakin yleistä. Voiton maksimointi voi syrjäyttää laadun.

Myös työpaikkaravintoloiden laatu vaihtelee. Monet tavola calda-voileipäpöytäpaikat ovat varsin vaatimattomia ja ne ovat ruuhka-aikana kovan koetuksen edessä. Ruoka ehtii väljähtyä ja maku kärsii uudelleen lämmitettynä.

Italialaiset tietävät kaiken tämän ja siksi he eivät hevin luovu kantapaikoistaan. Ystävien kesken vaihdetaan hyvien ravintoloiden listaa. Se on yleensä viisi ravintolaa tai trattoriaa. Avustajani oli pahoillaan, kun lähdin Roomasta ennen kuin hän oli ehtinyt näyttää minulle kaikki listansa ravintolat. Myöhemmillä Rooman matkoillani olemme korjanneet asiaa.

Hyvistä ravintoloista kannattaa siis pitää kiinni, ei vain hyvän ruuan ja tarjoilun vuoksi, vaan myös alennusten takia. Leikillisesti väitetään, että Rooman ravintoloissa on seitsemän hintaluokkaa. Japanilaisilta otetaan suurin hinta. Amerikkalaisten lasku pyöristyy seuraavaan kalleusluokkaan. Muut turistit - paitsi ranskalaiset – kuuluvat kolmanteen hintaluokkaan. Ranskalaiset, jostakin syystä, saavat ruokaa hieman edullisemmin. Jos tilaa koko perheelle, voi saada ruokaa vieläkin edullisemmin. Italialaisilla on oma halpaluokkansa. Edullisimmat hinnat on vakiasiakkailla. He voivat saada 10 % alennuksen ruokalistan hinnasta.

Mitä pizzoihin tulee, ne voivat perinteisestikin olla hyvin vaatimattomia. Oikeaoppisia pizzoja ovat riisututkin versiot, kuten pizza rosso, jossa on vain tomaattikastiketta ja ehkä hieman mozzarellaa sekä pizza bianca, jossa on vain öljyä ja mausteita. Mitä pizzan pohjaan tulee, jos se on pehmeä, on onnistunut saamaan alkuperäisen sisilialaisen pizzan. Roomassa sitä saa vain yhdestä pizzeriasta.