Berlusconin äiti45

In vino veri-taas

Ensimmäistä kertaa asuin maassa, jossa oli viinikulttuuri. Halusin oppia edes vähän tuntemaan viinejä. Haaveilin jopa viininmaistajan kurssista. Maistelin viinejä lopulta ilman kursseja.

Kuten kaikella Italiassa viinilläkin on pitkä historia, joka vie etruskikulttuuriin asti. Pompeijin kaivaukset ovat myös avanneet muinaisten italialaisten viinikulttuuria. Viiniköynnöksiä on tavattu jopa Pompeijin talojen sisäpuutarhoissa. Museoissa ihailin myös vanhoja viiniruukkuja ja juoma-astioita.

Vanhimmat rypälelajikkeet tulevat parintuhannen vuoden takaa, uusimmat ovat syntyneet viime vuosien kokeilujen myötä.

Antiikin Italiassa ruokaviini maustettiin hunajalla ja mausteilla. Talvella viiniä voitiin lämmittää. Roomalaiset taisivat keksiä glögin jo pari tuhatta vuotta sitten. Viiniä laimennettiin myös vedellä. Laimentamattoman viinin juomista pidettiin moukkamaisena.

Paitsi aterialla, viiniä nautittiin myös juhlissa ja illanvietoissa, jotka saattoivat kestää pikkutunneille asti. Näihin juhliin juontaa sana symposium, joka alun perin tarkoitti yhdessä juomista.

Meillä on mielikuva roomalaisten mässäilyistä ja juomingeista, mutta kuten nykyäänkin viiniä nautittiin yleensä kohtuullisesti. Väitetään, että 0.75 litran viinipullon koko kertoo sopivasta määrästä. Siihen mahtuu kolme lasillista kahdelle hengelle. Kolmea maljaa pidettiin sopivana määränä: ensimmäinen terveydelle, toinen nautinnolle ja kolmas ”yömyssyksi”. Kolmannen maljan jälkeen viisaat poistuvat koteihinsa. Eubulos jatkaa näytelmässään Dionysoksen kuvausta juominkien etenemisestä. Neljäs malja johtaa huonoon käytökseen. Viidennestä alkaa huuto ja mekastus. Kuudes yllyttää solvaamaan. Seitsemäs johtaa tappeluun. Kahdeksannen aikana rikotaan huonekaluja. Yhdeksäs vie syvään masennukseen. Kymmenes nostattaa raivon, joka loppuu sammumiseen.

Puhe liiasta alkoholin käytöstä ei ollut vieras vanhoille roomalaisillekaan. Roomalaisen sananlaskun mukaan ’multum vinem bibere, non diu vivere’ eli joka juo paljon viiniä, ei elä pitkään. Pompeijista on peräisin mosaiikkiin kuvattu viininlaskija: luuranko, jolla on kaksi viiniastiaa käsissään.

Luurangon tapaa myös antiikin roomalaisten ruokasalista. Triclium tiloissa oli usein lattiaan maalattu luuranko. Pöydällä saattoi myös olla pieni luurankopatsas. Näin minulle kertoi Arezzon arkeologisen museon opas. Hänen mukaansa ne muistuttivat roomalaisia elämän katoavaisuudesta.

Viinillä oli myös vahva symboliarvo. Se ei vain edustanut elämää, kuten viini edelleen kristinuskon rituaaleissa, vaan sen katsottiin olevan itse elämänneste. Se oli veri.