Käy tai ei käy?
Kun ihmettelin maatalous-asiantuntijalle sitä, että kaupoissa on lähinnä vain italialaisia tuotteita, hän tiesi kertoa, etteivät kaikki tuotteet suinkaan olleet kotoisin Italiasta. Hänen mukaansa Italia ei itse tuota riittävästi elintarvikkeita. Kananmunat saattavat tulla Saksasta ja maito Ranskasta. Italialaiset kuitenkin pakkaavat raaka-aineet ja lyövät pakettien päälle tehty-Italiassa leiman. ’Eikö se ole EU-säännösten vastaista?’ kysyin. ’Onpa hyvinkin’, hän vastasi ja lisäsi, ettei Italia aina noudattanut EU direktiivejä. Joskus se jäi siitä kiinni. Silloin pidettiin silmänlumeeksi pari oikeusjuttua. Suurimmat kansalliset yritykset ja maan tärkeimmät tuotteet pidettiin kuitenkin oikeusjuttujen ulkopuolella. Maatalousministeriö teki myös EU:lle joitakin pienempiä selvityksiä, mutta ei puuttunut suurimpien tuottajien tuoterikkomuksiin.
Tämä on vain yksi esimerkki siitä, että italialaiset suojaavat teollisuuttaan ja palvelujaan. EU on pyrkinyt puuttumaan italialaiseen protektionismiin. Yhdessä Kreikan kanssa Italia on EU:n hitaimpia direktiivien omaksujia. Kun Suomella oli kesäkuun 2006 lopussa toteuttamatta 24 direktiiviä, oli vastaava luku Italiassa yli 60. Italiaa vastaan on menossa myös kanne rikkomusmenettelystä 166 direktiiviä vastaan.
Tämä ei ole ihmeellistä maassa, jossa säännöistä piittaamattomuus on eräänlaista kansanhuvia. Italiassa vastustetaan kieltoja ja lakeja kierretään. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö maassa toisaalta ole hyvinkin pikkutarkkoja oikeaoppisuuden ”sääntöjä”. Esimerkiksi ruokailulla on tarkat säännöt. Ne eivät heti aukea ulkomaalaiselle.
Säännöt alkavat jo kahvista. Ei lattea eikä cappuccinoa enää aamun jälkeen, eikä herra paratkoon lounaan ja illallisen päälle. Ruokailun päälle tulee ottaa sormustillinen tiivistettyä kofeiinia, joka taittaa veren sokeripiikin.
Alussa ihmettelin, miksi en saanut parmesaaniraastetta rapurisottoni kanssa. No no! Ei parmesaaniraastetta kala- ja merenelävä spagettiin ja risottoon. Sehän turmelisi herkän mereneläväaromin. Eikä veitsellä saa kohdella väkivaltaisesti spagettia.
Beppe Severgninin mukaan keskipäivällä pizzaa syövät vain koululaiset. Tätä sääntöä rikkovat lähes kaikki turistit, minä moukka mukaan lukien. Nykyään ei myöskään enää sytytetä savuketta ruuan päälle, paitsi myöhemmin ulkona kadulla. Ihmeellistä kyllä italialaiset kapinalliset - alun purnauksista huolimatta - hyvin nopeasti asettuivat tupakointirajoitusten ruotuun.
Säännöistä saa jatkuvasti kuulla. Italialaiset muistuttavat meitä barbaareja, siitä että noin ei tehdä täällä non si fa.
Sääntöjen rikkomisen ja sääntöjen seuraamisen jännitteestä syntyy mielestäni italialainen tapa elää. Kun siihen lisää vielä bella figura käsitteen, saamme lähes koko paketin. Bella figuran mukaan mikään ei ole miltä näyttää
No comments:
Post a Comment