Berlusconin äiti63

Torahampaita ja kulisseja

Maailman meno ei uhkaa vain ilmastoa ja luonnon ympäristöä. Kunniankipeät hallitsijat, ahneet keinottelijat ja itserakkaat arkkitehditkin voivat turmella myös ihmiskunnan yhteistä kulttuuriperintöä. Kaupungin historialliset puitteetkin voivat joutua vaaraan. Kaupungin pitää tietenkin muuttua. Uuttakin pitää rakentaa. Yhteensovittaminen ei ole aina helppoa.

Rooman kuuluisimpana torahampaana pidetään "hääkakkua", toiselta nimeltään "kirjoituskonetta". Se on Vittorio Emmanuele II:n muistoksi ja yhdistyneen Italian kunniaksi rakennettu muistomerkki. Muistomerkki, jota italialaiset itse pitävät mauttomana, on turistien suosima nähtävyys. Sitä rakennettaessa raivattiin alta arvokkaita arkeologisia raunioita. Muistomerkin eteen rakennutettiin piazza Venezia, joka sai nimensä sitä reunustavasta venetsialaispalatsista. Koko komeuden tarkoitus oli tarjota Mussolinille mahtipontiset puitteet puheiden pitämiseen. Piazza ei ole samassa käytössä kuin Rooman muut piazzat. Se ei sovellu käyskentelyyn, vaan toimii lähinnä sekasortoisen liikenteen jakajana.

Fasistit runnoivat laajemminkin Roomaa rakentaessaan arkkitehtonisia monumentteja suureellisille pyrkimyksilleen. He jättivät jälkeensä myös Piazza Augusto Imperatoren. Mussolini rakensi myös kokonaisen kaupunginosan eli EURin, jossa asuin.

Fasismissa kaikki oli ylimitoitettua ja kulissimaista, kuten Päivi Nikkanen on todennut Roomaa käsittelevässä tutkimuksessaan. Suuruudenhulluna tarkoituksena oli palauttaa Italialle Rooman imperiumin mahtipontisuus ja tehdä Roomasta sitä kuvastava pääkaupunki. Sen varjolla tehtiin häikäilemättömiä saneerauksia. Ei vain restauroitu Foorumia, vaan revittiin alas kokonaisia kortteleita. Onneksi suurin osa suunnitelmista - esimerkiksi Fasisminpalatsi ja Mussolinin Forum - jäivät toteuttamatta.

Roomalaiset saivat olla pitkään rauhassa ennen kuin uusi torahammas ryhtyi heitä vaivaamaan. Se on via di Ripettalle rakennettu lasinen kuutio, joka ympäröi vuonna 13 eKr. rakennettua Ara Pacista eli Augustuksen sotamuistomerkkiä. Kuutio valmistui keväällä 2006. Ara Pacista oli huolellisesti restauroitu puolivuosisataa ja kunnostus saatiin päätökseen 1938. Oli selvää, että se ei säilyisi pitkään sään armoilla ja kaipasi suojan päälleen. Häkkimäinen päällysrakenne joutui kuitenkin heti roomalaisten hampaisiin. Myös ulkomailla rakennus noteerattiin. New York Times katsoi että Richard Meierin suunnittelema rakennus jatkaa mahtipontisten hallitsijoiden perinnettä (http://www.nytimes.com/2006/09/25/arts/design/25paci.html?_r=1).

International Herald Tribune kirjoitti 27. syyskuuta 2006, että ’new yorkilaisen arkkitehdin Meierin rakennus on nykyaikainen esimerkki siitä, kuinka arkkitehdin tyylistä tulee fetissi, joka irtautuu ympäristöstä, ja josta tulee vain arkkitehdin oman itsetehostuksen väline’.

Roomassa kohu rakennuksesta on jatkunut. Suomessakin julkaistiin kesäkuussa 2009 uutinen, jonka mukaan sabotoijat heittivät väriä Ara Paciksen valkoisille seinille.

Uusi kohun lähde syntyi kesällä 2010 kun Rooman kaupunki ehdotti, että yrityksille annettaisiin Colosseumista mainostilaa ja siten rahoitettaisiin sen kunnossapitoa.