Ei ruokaa ilman seuraa
Ruokailu Italiassa on sosiaalinen tapahtuma. Italialaisten mielestä yksin syöminen on säälittävää. Italiankielen opettajani mukaan italialaiset eivät koskaan tee niin. Se on merkki siitä, ettei ole ystäviä. Itse kyllä söin välillä yksin. En aina kaipaa ruokaseuraa.
Aamiainen on kevyt ja syödään usein kahvilan tiskillä. Silloinkin syödään porukalla. Kotikadun tai työpaikan kulmakahvilat täyttyivätkin jo varhain aamulla maitokahvien (caffe latte, cappuccino, cafe latte macchiato) ja makeiden croissantien eli cornettojen nauttijoista.
Työnorjien lounas on usein vaatimaton. Se voi koostua paninosta tai voileivistä tramezzini. Suosittu on myös cafeteria tyyppinen tavola calda ruokailu, jossa pääruuan ja Italiassa aina erikseen tulevat lisukkeet voi valita lasivitriinin alta. Päivän suurin ateria on illalla. Se nautitaan hitaasti kotiväen tai muun seuran kanssa.
Italiassa juusto on pääruoka siinä missä liha ja kalakin, ei jälkiruoka kuten muualla Manner-Euroopassa. Lounaalla juodaan harvoin viiniä. Sekin kuuluu iltaan. Mikään ei tietenkään estä matkailevaa nautiskelijaa tekemään niin kuin itse haluaa.
Kiinteistä ruoka-ajoista pidetään edelleen kiinni, vaikka monet turisteihin sopeutuneet pizzeriat voivatkin olla auki lähes koko päivän. Nälkäiseksi ei jää muutenkaan, sillä pizzaa saa ostaa pitkin päivää ja yötäkin kiloittain tai viipaleittain pizzakioskeista. Etenkin ulkomaalaistaustaisten omistuksessa olevat pienet ruokakioskit voivat olla auki ympäri vuorokauden, myös elokuussa. Muutoin kaupat, paitsi supermercatot, sulkevat edelleen siestan ajaksi. Pikkukauppojen ripoja ei kannata tempoa 13 ja 16 välillä, eikä ravintoloiden 15 ja 18 välillä.
Italialaisten ruokakulttuuriin ei sovi lännen pikaruokailu. Italiassa onkin vastustettu amerikkalaisia pikaruokaketjuja. Italialaiset ovat lanseeranneet hitaan ruuan käsitteen. Se valtaa jo maailmallakin alaa. Se syntyi jo 1970-luvulla ja keksijäksi mainitaan Carlo Petrini. Petrinin peruja on myös Italian ensimmäinen vapaa radioasema Radio Bra.
Oikeaoppinen hitaan ruuan liike tukee paikallistuotantoa ja vastustaa ruoka-aineitten rahtaamista pitkien matkojen takaa. Kyse ei ole vain rahtaamiseen menevästä polttoaineesta ja ympäristöpäästöistä. Se on myöhempää käsitekerrostumaa. Liian varhain poimittujen ja varastoissa notkuvien tuotteiden väitetään olevan ravintoarvoltaan huonolaatuisempia kuin heti poimitut ja nopeasti kaupan tiskeille tulevat paikallistuotteet. Tuotteiden tuoreus onkin italialaiselle kuluttajalle ja kokkaajalle tärkeää. On siinä lukkarinrakkauttakin. Italialaiset aina arvostavat oman maansa ja oman alueensa tuotteita.
No comments:
Post a Comment