Berlusconin äiti46

In vino qualitas

Antiikin Italiassa oli monia viinilajeja, mutta nyt niitä on satoja. Italian viineistä voisi kirjoittaa monta kirjaa, niin monipuolinen on viinikulttuuri. Korkeuserot, vaihteleva maaperä ja mikroilmasto takaavat vaihtelun. Myös eri rypälelaatuja on. Niitä oli alkujaan vähän yli tuhat. Nykyään viljellään noin neljääsataa lajia.

Moni tuntee kevyen chiantin ja halvemman soaven. Chianti on edelleen arvostettu. Soaveakin saa ja sen laatu on parantunut. Valkoviinisuosikkeihini kuuluu kalaan hyvin sopiva Vermentino, sekä kevyt Lazion eli Rooman alueen kukkainen Frascati.

Parhaat punaviinit tulevat yleensä Piedmontin ja Toscanan alueilta, valkoviinit taas Veneton, Friuli-Venetsia Giulian ja Trentino-Alte Adigen alueilta. Myös Sisilia ja Sardinia ovat varteenotettavia viinialueita.

Punaviineistä kannattaa maistaa Barbarescoa, Baroloa, Bardolino Superiorea, Montepulciano d’Abrezzoa ja Montefalco Sagrantinoa. Juuri Roomasta palanneena toin mukanani myös pari pulloa Morellino de Scansanoa vuodelta 2008, jota Rooman lentokentällä hamuilivat myös monet italialaiset. Ylipäätään kannattaa keskittyä laatuun, mieluimmin kuin määrään.

Italiassa on teoriassa neljä viinilaatua. Käytännössä niidenkin sisällä on laatuvaihtelua. Laatuasteikon alapäässä on tavallinen pöytäviini vino da tavola. Alueille tyypillisillä ja pöytäviinejä paremmilla viineillä on lisätunnus IGT (indicazione geografica typica), joka on merkitty etiketteihin. Seuraava laatu on kontrolloitu ja sen tunnistaa pullossa olevasta merkinnästä DOC (denominazione di origine controllata). Vuonna 2004 DOC-viinilaatuja oli noin 700. Kaksikymmentä prosenttia kaikista viineistä on korkeimman laatuluokan viinejä. Laatu ei ole vain kontrolloitua, vaan myös asiantuntijaraadin takaama DOCG (denominazione di origine controllata e garantita). Näitä viinejä on 30 (annan listan myöhemmin). DOCG on merkitty pullojen etiketteihin. Ne ovat nopeasti tunnistettavissa myös kaulanauhoistaan. Valkoviinipulloissa on pullonkaulan ympärillä vaaleanvihreä paperinauha, punaviineissä vaaleanpunainen takuunauha.

Myös kuohuviineissä voi olla DOC ja DOCG merkinnät. Niiden lisäksi on hyvä olla selvillä niiden makeusasteista. Kaikkein kuivemmissa on merkintä dosage zero, pas dose, pas opera tai nature tarkoittamaan, ettei sokeria ole lisätty. Tavanomaisemman extra brut merkinnän kohdalla on lisätty hyvin vähän sokeria valmistuksen aikana. Brut on kuivaa, mutta siinä on hieman enemmän sokeria. Italialaisissa kuohuviineissä extra dry merkitsee, että viini onkin puolimakeata. Demi sec viinit ovat puolestaan jo makeita jälkiruokaviinejä.

Italiassa on erinomaisia kuplivia. Hyvät italialaiset kuohuviinit eivät juuri häviä ranskalaiselle shampanjalle. Koillis-Veneton alueelta tuleva Prosecco – etenkin kuivana dry - on erinomainen aperitiivi-viini ja seurustelujuoma. Kuivaa brut-proseccoa juodaan myös usein läpi koko aterian. Proseccoa oli aina runsaasti tarjolla italialaisilla kutsuilla.

Proseccoa on saatavana myös kuohuviiniä vähemmän kuplivana ja vähemmän alkoholia sisältävänä frizzante viininä, tai jopa valkoviininä ilman kuplia. On arveltu, että juuri Prosecco juontaa juurensa etruskien Pucinum-viinistä.

Coneglianoa pidetään nykyisin Proseccon tuotannon ’pääkaupunkina’. Useampia prosecco laatuja saa jo Suomestakin, sekä kuplivana että frizzantena. Kuohuviinien parhaimmistoon kuuluvat kuitenkin Franciacorta viinit, erityisesti, Fanciacorta Saten. Oma suosikkini on myös Suomestakin saatava Ferrari, Proseccon lisäksi.