Berlusconin äiti52

Piazzoja ja niiden tarinoita

Roomassa on 697 piazzaa. Piazzat ovat syntyneet foorumin ideasta. Kuten foorumit nykypiazzatkin toimivat poliittisena joukkotilana. Näin esimerkiksi Piazza del Popolo ja Piazza Venezia. Niillä järjestetään mielenosoituksia ja muita joukkotilaisuuksia. Piazzat ovat myös koko kansan olohuoneita. Italiassa koko kaupunki on sosiaalista tilaa. Kaupungeissa ei vain kiiruhdeta paikasta toiseen, toimiteta asioita ja myydä tavaraa. Italiassa kaduilla ja piazzoilla myös oleillaan ja seurustellaan. Lisäksi niillä näyttäydytään.

Tarkkanäköiselle ja kärsivälliselle piazzat voivat kertoa tarinoita. Sen olen kokenut Sienassa. Kanadalaisessa luovan kirjoittamisen seminaarissa annettiin tehtävä kuvata lyhyesti Piazza del Campon elämää.

Olin istahtanut simpukanmuotoisen Campon varrella olevaan ravintolaan ja tilannut risoton. Epäillen tehtävän mielekkyyttä, ryhdyin väkinäiseltä tuntuvaan tehtävään. Seurasin asiakkaita, tarjoilijoita ja ohikulkijoita. Parinkymmenen minuutin jälkeen olin valmis luovuttamaan. Sitten yht'äkkiä NÄIN ja kirjoitin seuraavan pikkutarinan:

Kesä viipyy vielä auringon valokeiloissa,
mutta varjoissa vaanii jo syksy.
Kellotornin taulussa on vain yksi viisari.
Tarkkaa aikaako ei tarvita?

Mies, joka helposti voisi kadota katseelta,
ilman punaista baskeriaan,
ontuu esiin piazzan kämmeneltä.
Hän pysähtyy ravintola Il Campon eteen,
pikkutakkinsa alta,
vetää muovisen sprinklerin
ja sumuttaa vettä
huono-onnisen turistin niskaan.
Hän harjaa hampaitaan
jättihammasharjalla.
Ottaa esiin kamman,
hevosen harjaan sopivan
ja tarjoaa sitä
kaljulle miehelle.
Hän virnistää,
kohottaa kulmakarvojaan,
teeskennellen hämmästystä.

Hän ei pilkkaa
Sienan 17 klaanin lippuja,
vaan tekee niille kunniaa,
ennenkuin kävelee pois.

Vain Campo jää -
ja ajaton kellotorni.