Berlusconin äiti104

Hamara talous Italian pelastus?

Kun Berlusconilta tivattiin syitä Italian talouden huonoon tilaan, hän vetosi harmaaseen talouteen. ’Ei se ole lainkaan niin huono kuin miltä se näyttää’, Berlusconin sanoi. ’Tilastoissa ei ole lainkaan huomioitu pimeän talouden 40 prosentin osuutta kansantuloon’, hän lisäsi. Myöhemmin hän korjasi lukua ja sanoi, että harmaan talouden osuus onkin ehkä vain 27 prosenttia ja lisäsi ’joka tapauksessa se todistaa, ettei Italialla mene niin huonosti kuin väitetään’. ’Itse asiassa’, Berlusconi vielä jatkoi, ’kansantalous on selvästi kasvussa.’ Italian tilastokeskus ISTAT kuitenkin huomautti, että se oli ottanut epävirallisen talouden jo huomioon omissa laskelmissaan. ISTAT arvioi harmaan talouden osuuden 16 prosentiksi.

Joulukuussa 2002 Berlusconi oli hämmästyttänyt ehdottamalla, että Fiatilta irtisanottujen työntekijöiden tuli hankkiutua laittomiin hommiin. Näin he tulisivat hyvin toimeen, laittomista hommista kun ei tarvitse maksaa veroa.

Pääministerinä ollessaan Berlusconi yritti kontrolloida mediaa, niitäkin tv-kanavia, jotka eivät olleet hänen omistuksessaan. Hän piti mustaa listaa lehtimiehistä, jotka kritisoivat häntä ja haukkui heitä kommunisteiksi. Myös ulkomaalaista ja konservatiivista Economist-aikakauslehteä hän nimitti kommunistilehdeksi. Berlusconi antoi sille nimen Ecommunist, sen jälkeen kun se oli 28. huhtikuuta 2001 julkaissut artikkelin hänen hämäräpuuhistaan.

Vuona 2004 Berlusconi sai aikaan ns. Gasparri-lain, jolla hän pyrki suojaamaan omia mediaintressejään. Berlusconin toimet eivät lisänneet sananvapautta, päinvastoin. Italia on valunut sananvapauslistallakin vuoden 2004 sijalta 39 sijalle 49 vuonna 2009. Suomi oli toisella sijalla.

Berlusconi yritti myös vähentää muiden puolueiden poliitikkojen oikeuksia saada äänensä kuuluviin televisiossa. Hän halusi horjuttaa medialain par condicio-periaatetta, joka takaa tasapuolisen julkisuuteen pääsyn. Berlusconi alkoi myös heikentää italialaista demokratiaa muuttamalla vaalijärjestelmää. Väitetään hänen myös yrittäneen muuttaa historian kirjoitusta. Historian oppikirjoja yritettiin peukaloida vähättelemällä fasismia ja sen perintöä.

Berlusconi yritti vaikuttaa myös lakijärjestelmään, rajoittamalla sen resursseja mafian vastaiseen taisteluun. Myös lakimiehiä yritettiin lahjoa. Se oli ehkä kaikkein vaarallisin yritys. Lain lahjomattomuus on koko valtiojärjestelmän ja demokratian hengen säilymisen kannalta ydinkysymys. Siihen puuttuminen nakertaa uskottavuutta koko yhteiskuntajärjestelmältä. Kun kansalaiset eivät voi luottaa lakiin ja sen oikeudenmukaisuuteen, vie se pohjan valtiolta. Lait eivät toimisi, eikä säännöistä piitattaisi enää senkään vertaa kuin nykyään. Tällaisessa valtiossa ainoaksi turvaksi jäisi perhejärjestelmä, ainoa johon voisi luottaa.