Berlusconin äiti107

Ohjenuorana oveluus

Italialaista kulttuuria ei hallitse vain kauneuden tavoittelu eli bella figura. Myös oveluus on kulttuurinen epäarvo. Siitä ovat puhuneet italialaiset itse, ei pahansuovaiset ulkomaalaiset. Gabriele Calvi sanoo maanmiehistään:

’Olemme pyhimyksiä, sankareita, improvisoijia ja taitavia järkkääjiä. Ennen kaikkea, olemme ovelia. Oveluuteemme liittyy pelko. Pelkäämme koko ajan sitä, että jos emme heti jymäytä muita, tulemme itse jymäytetyksi ja muut hyötyvät kustannuksellamme.’

Calvin mielestä italialaisessa yhteiskunnassa vallitsee epäluulon kulttuuri, joka on vanhaa perua. Hän sanoo ettei suurin osa italialaisista luota muihin, eikä edes itseensä. He eivät myöskään luota julkisiin laitoksiin, ei ammattiyhdistyksiin, eikä poliittisiin puolueisiin.

Roomalaisen palvelun karvas sivutuote voi olla huijatuksi tuleminen. Ei vain takseissa, vaan myös ravintoloissa, joskus myös liikkeissä. Laskutusvirheet ovat yleisiä. Ylihintaa joutuu helposti maksamaan, jos ei ole tarkkana. Italiassa vaikuttava oveluus kulkee nimellä furbo.

Roomassa pidetään itsestään selvänä, että ihmisen tulee olla furbo eli ovela. Sen vastakohta on fesso eli hyväuskoinen hölmö. Italialaisen näkemyksen mukaan fessoilusta kuuluukin maksaa. Kukapa olisi usein helpompi fesso kuin pahaa aavistamaton turisti tai maahanmuuttaja.

Furbo oveluuteen kuuluu, että yrittää hyötyä joka käänteessä, joka tilanteesta. Hyötyjät liikkuvat myös poliitikkojen ympärillä. He imartelevat ja kumartelevat. Carlo Levi nimitti näitä italialaisia hännystelijöitä sanalla luigini. Luiginit kumartavat ylempiään, samalla kun potkivat hierarkian alaportailla olevia heikompiaan. Eikö meiltäkin löydy joskus tällaisia työtovereita organisaatioiden hierarkioissa?

Maailmalla tunnetaan ainakin kaksi toisilleen vastakkaista kulttuuria: lain kulttuuri ja kunnian kulttuuri. Lain kulttuurissa vallitsevat lait, joita kaikkien tulee noudattaa. Niitä ylläpitämään on asetettu instituutioita ja hyvän hallinnon periaatteita. Sama ei päde kunnian kulttuuriin. Kunnian kulttuurissa vaikuttavat ryhmän omat, usein sanattomasti sovitut säännöt. Ryhmän etu korostuu ulkopuolisten kustannuksella.

Kunnian kulttuurissa ajatellaan, että kiltit ja typerät fessot saavat vain syyttää itseään, kun elävät sääntöjen mukaan, eivätkä osaa hyödyntää eteensä avautuvia tilaisuuksia. Heitä saa vapaasti naruttaa. Koska valtio, byrokraatit ja poliitikot myös ”furboavat” ihmisiä, on kansalaisilla puolestaan oikeus voittaa nämä oveluudellaan. Hyvän hallinnon kulttuurin juurruttaminen tällaiseen ajatteluun on varsin vaikeaa.

Kannattaa siis olla tarkkana Italiassa, eikä uskoa ihmisten hyväntahtoisuuteen. Turistit haistetaan jo kaukaa ja heidät tiedetään helpoksi saaliiksi. Vainoharhaiseksi ei kuitenkaan kannata ryhtyä. Se pilaa koko loman. Intialaisen ystäväni ohjenuora sopii tähänkin tilanteeseen: trust but test eli luota mutta samalla testaa.