Berlusconin äiti105

Kaimaani

Berlusconi on kieltämättä karismaattinen, mutta hän ei hallitse diplomatiaa tai ei välitä siitä. Hän haluaa myös esiintyä rentona kansanmiehenä. Tässä hän jatkaa keisari Claudiuksen aloittamaa linjaa eli viihdyttää kansalaisia kyseenalaisilla vitseillään ja herjoillaan.

Berlusconi sanoo kertoilevansa kaskuja irrotellakseen jäykkää ilmapiiriä. Siinä hän kieltämättä onnistuu. Hänen huumorin tajunsa vain on siinä määrin erikoinen, että se ei herätä vastakaikua etenkään Italian ulkopuolella.

Saksalaista EU parlamentikkoa Berlusconi luonnehti Strasbourgin kokouksessa keskitysleirin natsivartijaksi. Vuonna 2003 Berlusconi loihe lausumahan neljää kertaa avioituneelle Saksan liittokanslerille ’Gerhard, sinulla kun on kokemusta vaimojen kanssa, neuvopas nyt meitä muita miten naisia kohdellaan.´ Brittipoliitikon suureksi hämmästykseksi Berlusconi väitti myös kaikkien toimittajien ja lakimiesten olevan kommunisteja.

Suomikin sai osansa, kun Berlusconi, kampanjoidessaan EU:n ruokavirastoa Italiaan, herjasi suomalaista ruokaa ja sanoi, etteivät suomalaiset tiedä raakakinkusta mitään. Hän sanoi myös ottaneensa naftaliinista käyttöön englanninkielisen playboy arsenaalinsa tehdäkseen vaikutuksen Haloseen. Kohun synnyttyä, hän yritti paikkailla lausuntoaan sanomalla, että ’jokainen joka on nähnyt Halosen kuvan tietää että hän ei voinut olla tosissaan.’ Halonen ei jäänyt sanattomaksi. Presidenttimme herätti suurta ihailua, kun kerroin Italiassa hänen väitetystä vastauksestaan: ’Herra Berlusconi yliarvioi viehätysvoimansa.’

Kun naapurikauppiaalle selvisi, että olen suomalainen, hän huudahti: ”Mamma mia! Finlandese! Scusi scusi signora… Berlusconi” oli kaikki mitä ymmärsin puheryöpystä, jossa kauppias pyysi vuolaasti anteeksi Berlusconin suomalaisiin kohdistamaa loukkausta. Myöhemmin kuulin, että tavalliset italialaiset olivat lähettäneet suurlähetystöllemme ainakin viisikymmentä anteeksipyyntöä Berlusconin puolesta.

Romano Prodi valitteli vahinkoa, jonka Berlusconi oli saanut aikaan Kiina kommenteillaan. Berlusconi oli sanonut, että ’kiinalaiset kommunistit söivät lapsiaan’. Maaliskuussa 2006 hän korjasi väitettään sanomalla, että ’voitte lukea kommunismin mustasta kirjasta, että Maon Kiinassa ei syöty lapsia, vaan lapset keitettiin ja käytettiin lannoitteena.’ Myöhemmin Berlusconi tunnusti, että ironiaksi tarkoitettu lausunto oli kyseenalainen, mutta että ’hän ei pystynyt kontrolloimaan itseään’.

Huhtikuussa 2006, noin viikko ennen vaaleja Italian Kauppakamarissa pitämässään puheessa Berlusconi ei taaskaan pystynyt hillitsemään itseään. Hän sanoi, että 'arvostaa italialaisten älykkyyttä eikä usko että olisi suuria määriä mulkkuja, jotka äänestäisivät vastoin omia intressejään.’ Taas Berlusconi joutui selittämään karkeaa kielenkäyttöään. Hän tunnusti, että ’kielenkäyttö oli karkeaa, mutta samalla hyvin tehokasta’.

Berlusconissa on kieltämättä aineksia satiiriin. Eivätkä italialaiset ole jättäneet tätä tilaisuutta käyttämättä. Berlusconia räävittiin Adriano Celentanon ohjelmassa RockPolitik. Ohjelma teki kaikkien aikojen katseluennätyksen lokakuussa 2005 kun 12,5 miljoonaa katsojaa liimautui tv:n ääreen. Oscar-voittaja Roberto Benignin voimin etsittiin edes yhtä asiaa, jonka Berlusconi oli tehnyt Italian hyväksi. Ohjelmassa mainittiin myös, että Italia oli maailman sananvapaustilaston 77. sijalla Bulgarian ja Mongolian välissä. Kauniin elämän ohjaaja ja päänäyttelijä Roberto Benigni parodioi tv:ssä Berlusconia uhkaamalla laittaa vankilaan kaikki, jotka sanovat, että maassa ei ole sananvapautta! Seuraavana päivänä Italian kaksi suurinta lehteä Corriera della Sera ja La Repubblica uhrasivat monta sivua ohjelman analyysille. Vasta-argumenttejakin oli. Jo se, että Celentanon ohjelman esittäminen sallittiin, katsottiin merkiksi siitä että sananvapaus toimi Italiassa.

Nanni Moretti teki vaalien alla Berlusconista filmin nimeltä Kaimaani. Filmi on tragikoominen. Moretti sanoikin, ettei Berlusconi ole tosielämässä saanut häntä koskaan nauramaan. Hän sanoi korostaneensa elokuvassa vaaraa, joka yhteiskunnassa syntyy, silloin kun ihmiset tottuvat pitämään normaaleina tai huvittavina asioita, joita ei voi hyväksyä demokratiassa.