Siirtomaahistoriaa
Italialaisilla on kokemusta siirtolaisuuden molemmista ääripäistä. He lähtivät sankoin joukoin siirtolaisiksi. Italia on myös entinen siirtomaavalta.
Pirkko Peltonen Rognoni kertoo kirjassaan Italia vuonna nolla, että vuosina 1876 – 1976 Italiasta muutti 27 miljoonaa ihmistä ulkomaille leivän perään. Heistäkään eivät kaikki olleet laillisia siirtolaisia. Eikä heitäkään kohdeltu hyvin uusissa maissaan. Heitä pidettiin villeinä ja epäluotettavina, likaisina ja siivottomina. Nyt Italiaan tulevia siirtolaisia pelätään samalla tavoin.
Italialla on myös siirtomaahistoria. Se hallitsi Somaliaa, Eritreaa, Etiopiaa ja Libyaa. Italialla oli 46 hehtaaria erityiskäytössä myös Tientsianissa Kiinassa. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Italia valloitti myös Albanian. Montenegro oli sen "erityissuojeluksessa". Dodekaanien saaret kuuluivat sille myös. Mussolini halusi perustaa uuden Rooman valtakunnan. Se kutsui Adrianin merta omaksi merekseen ’mare nostro’. Nyt ei sieltä maihin rantautuvia kutsuta omiksi kansalaisiksi ’popolo nostro’.
Italia ei ole analysoinut siirtomaataustaansa eikä siivonnut sotasotkujaan. Historioitsija Filippo Focardin mukaan Italian historian kirjat ovat olleet hiljaa sodan alkuajoista, ajoista jolloin Italia Saksan liittolaisena teki ihmisoikeusrikoksia Albaniassa, Kreikassa ja entisen Jugoslavian alueella. Myös Somaliassa italialaiset syyllistyivät julmuuksiin. Fasismin aika myös odottaa tarkempaa analyysiä. Menneisyydestä voi puhdistautua vain puhumalla ja kirjoittamalla. Menneisyydestä vaikeneminen on tietenkin monen muunkin kansan ongelma. Se estää aina terveen ja realistisen sekä muita tasa-arvoisesti arvostavan kansantunnon syntymistä.
No comments:
Post a Comment