Berlusconin äiti88

Alammaiset

Rooman keisarikauden loppukautena (3-6 jkr) eriarvoisuus kasvoi ja
yhteiskunnan sosiaalinen rakenne polarisoitui. Anonyymi tarkkailija anonymus de rebus bellicis kirjoitti, että 'rikkaaat käyttivät valtavia rahamääriä taloihinsa. Niistä tuli yhä ylellisempiä köyhien kustannuksella. Alempia luokkia jouduttiin pitämään kurissa väkivallan avulla.' Honestiores luokkaan kuului vain pieni vähemmistö, mutta se oli äärettömän rikas verrattuna suureen ja alistettuun humiliores luokkaan. Tällaiseen eriarvoisuuteen on nyt myös oma aikakautemme ajautumassa.

§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§

Laki ei nykypäivänäkään ole Italiassa köyhien puolella. Rahalla saa helposti parempaa oikeusturvaa. Byrokratia myös kohtelee kansalaisia eri tavoin riippuen heidän asemastaan ja vaikutusvallastaan. Ilman taustatukea nykybyrokratian kafkamainen viidakko helposti nöyryyttää kansalaisia.

Italiassa vallitsee lakien viidakko, jonka suojassa voi tehdä kaikenlaista. Vuonna 1993 Italiassa oli 90 000 lakia ja lainvoimaista säädöstä. Vertailun vuoksi, samaan aikaan Ranskassa oli 7325 ja Saksassa 5587 lakia ja säädöstä.

Päällekkäisiin, ristiriitaisiin ja monimutkaisiin lakeihin voidaan aina vedota ja näin hidastaa prosesseja. Hidastuneiden prosessien jouduttaminen puolestaan vaatii voitelurahaa. Rahalla saa ja suhteilla selviää monestakin pälkähästä. Lain koura voi myös olla valikoiva. Italiassa sen väitetään keskittyvän pikkutekijöiden ja pikkurötösten metsästämiseen, aivan kuten antiikin Roomassakin.

Lainsäädäntö myös toimii hitaasti. Peltonen-Rognonin mukaan rikosjutun käsittely vie keskimäärin viisi vuotta, siviilijutun kahdeksan. Vuoden 1997 tilastojen mukaan Italiassa raportoitiin 2,840,077 rikosta. Syyte nostettiin 552,787 henkilöä vastaan. Pelkästään vuonna 2004 vanheni 210,000 juttua. Kesken käsittelyn oli vuonna 2005 kolme miljoonaa rikosjuttua. Hitauden syynä ei ole vain lakiviidakko, vaan myös vanhanaikainen byrokratia ja resurssien niukkuus.

Monet ovat pitäneet hallinnon tehottomuuden syynä ylikehittynyttä keskusjohtoisuutta, joka ei näe itseään kansalaisten palvelijan roolissa, eikä pidä kansalaisia itsenäisinä toimijoina. Sille kansalaiset ovat alamaisia, joihin ei voi täysin luottaa. Siitä kertovat monet hallintokäytännöt. Allekirjoitukset tulee esimerkiksi vahvistaa notariaateissa.

Kansalaisilla on viimeisenä oljenkortenaan hallinnollisten kantelujen tekeminen. Niitä onkin tehty roppakaupalla. Vuonna 1991 tehtiin 110,000 kantelua, samaan aikaan kun 800,000 vanhaa kantelua oli vielä käsittelemättä.