Berlusconin äiti81

Uudet orjat?

Afrikkalaiset nuoret miehet kauppaavat Guccin ja Diorin laukkukopioita Rooman, Venetsian ja Firenzen kaduilla. Roomassa he ovat lähes kaikilla turistipaikoilla: Piazza Navonalla ja Castel Sant’Angeloon vievällä sillalla. Campo dei Fiorin lähellä näin heidän juokseva pakoon poliiseja. Poliisit onnistuivat nappaamaan heistä muutaman ja lähtivät retuuttamaan heitä käsipuolesta. Albanialaiset kerjäävät kirkkojen rappusilla. Bengaalit ovat majoittuneet kauppojen eteen odottamaan ropoa kauppareissulta palaavilta asiakkailta. Romanialaiset miehet kerjäävät autojen välissä. Joku nukkuu pahvipalan päällä huopaan käärityneenä Largo Argentinon lähellä. Maatöissä on lisää afrikkalaisia. Tehtaiden hikipajoissa kiinalaisia.

Ensimmäinen globaali imperiumi, Rooman valtakunta perustui orjatyövoimaan. Joidenkin mielestä se myös sortui siihen. Orjatyövoiman uskotaan epätasapainottaneen koko Rooman valtakunnan yhteiskuntajärjestelmää, siinä määrin, että se omalta osaltaan nopeutti valtakunnan romahtamista. Toisten mielestä taas työn tuottavuus kasvoi, eikä orjatyövoimaa enää tarvittu.

Antiikin Rooma oli orjayhteiskunta 200 eKr. lopulta aina 200-luvulle jKr. Se oli voimissaan 100-luvulla jKr. Augustuksen ajan Italiassa orjia oli paljon, arviolta noin 35 % väestöstä.

Tutkijoiden mukaan orjien ja isäntien välisen alistussuhteen ankaruus vaihteli historian eri aikoina. Varsinkin varhaisella keisarikaudella orjat saattoivat myös päästä vapaiksi. On kuitenkin arveltu ettei se ollut niin yleistä kuin on luultu. Vapaaksi pääseminen on myös katsottu osin näennäiseksi. Orjien vapauttaminen piti yllä vapauden illuusiota ja näin kesytti orjien vastarintaa. Kuitenkin vapautetutkin orjat jäivät riippuvaisiksi entisistä isännistään.

Oli niin tai näin, orjilla oli myös keinoja tehdä passiivista vastarantaa: heittäytyä hankaliksi, viivytellä, olla ymmärtämättä käskyjä, tehdä kaikenlaisia pikku kolttosia, rikkoa työvälineitä jne. Orjat myös karkailivat, eikä kaikkia saatu kiinni.

Myöhäisantiikissa alkoi kehittyä uusia orjuuden muotoja, kuten maaorjuutta. Maaorjuus siirtyi 900-luvulla muualle Eurooppaan ja sen uskotaan säilyneen 1800-luvulle asti. Joissakin maapallon kolkissa – kuten Pakistanissa – sitä tapaa edelleen. Onko se jälleen palannut uudessa hahmossa Eurooppaan? Kaksikymmentä vuotta Aasiassa asuneena ja työllisyysohjelmien ja maaväestön köyhyyden parissa toimineena, en voinut olla miettimättä tätä ongelmaa.