Pyhä yksinhuoltaja?
Aloitin tämän kertomukseni siitä kun Berlusconi meni äitinsä, ei vaimonsa kanssa äänestämään. Berlusconi tietenkin tunsi italialaisen kulttuurikoodin äidin ja pojan suhteesta ja käytti sitä poliittisesti hyväkseen.
Italiassa perhe merkitsee enemmän kuin meillä. Vieläkin, vaikka italiankielen opettajani julisti, että italialainen perhe on myytti. Hän vähän liioitteli. Suomalaisittain katsoen se on hyvinkin voimissaan. Se kiinnosti minua myös ilmiönä, sillä törmäsin siihen päivittäin. Siinä missä me kännyköimme kavereittemme kanssa, puhuvat italialaiset äitiensä ja isiensä kanssa. Viikonloppuisin perheet kansoittivat monen sukupolven voimin parhaat ravintolat.
Perhe on myös kuin linnoitus. Italiassa se helposti linnoittautuu ajamaan omia etujaan yhteiskunnan laajempien intressien kustannuksella. Perheyrityksetkin ovat yleisiä Italiassa. Arvioidaan että niitä on noin miljoona.
Perheidylliä tukee katolinen kirkko. Se tekee avioeron hankalaksi. Avioeroprosentti on alhainen (16 %) meihin (50%) verrattuna. Paavi Johannes Paavali II kutsuikin perhettä kotikirkoksi. Hän on sen perheen pää. Papaksi häntä kutsutaankin.
Mutta kirkon ikonografiassa keskeisellä sijalla on vain äiti ja hänen poikansa, ei koko perhe. Vasta Perussa näin kuvia, joissa myös Jeesuksen isä esiintyi. Pyhässä kolminaisuudessa äiti joutuu kuitenkin väistymään isän-pojan-ja-pyhän hengen akselin tieltä. Naisen rooli katolisessa kirkossa onkin alisteinen, sillä kirkossa institutionaalinen valta on miehillä. Maria-kultti myös vahvistaa ja rajaa naisen roolin äitiyteen.
No comments:
Post a Comment