Palaan vielä italialaiseen perheeseen. Se on kiinnostanut psykoanalyytikkojakin. Erityisesti isän ja tyttären suhdetta on pidetty oidipaalisena. Tästä syystä tytär ei pojan tavoin jää kotiin, vaan lähtee varhain lapsuuden kodistaan ja etsii itselleen kumppanin ja puolison. Oidipaalista tai ei, Italian televisiossa esiintyy outo ilmiö. Vähäpukeiset nuoret tytöt ilkamoivat isoisänsä ikäisten miesten kanssa. Italialaiset käyttävät näistä nuorista naisista halventavaa nimitystä veline eli hiilipaperi. Katsojien mielestä tytöt ovat kaikki toistensa näköisiä, kuin kopioitu samalla hiilipaperilla. Isoisistä en kuullut mitään nimityksiä!
Myös äidin ja pojan välistä suhdetta on analysoitu. Suhdetta leimaa äidin puolelta omistamisen halu ja uhrautuminen. Poika puolestaan saa äidiltä jatkuvaa huomiota. Roomassa pitkään asuneen jungilaisen analyytikon Ernst Bernhardin mukaan kyse on välimeren perusmallista:
’Välimeren suuri äiti on primitiivinen äiti siinä mielessä, että hän yleensä pilaa poikansa ruokkimalla heidän itsekeskeisyyttään ja toteuttamalla heidän pienimmätkin toiveensa. Samalla äiti tekee pojan yhä riippuvaisemmaksi itsestään. Äidin kasvavat vaatimukset alkavat tuntua pojasta luonnollisilta ja poika sitoutuu yhä lujemmin äitiinsä. Tässä vaiheessa hyvästä, suojelevasta ja ruokkivasta äidistä tuleekin paha.
Antropologi Anne Parsonsin mukaan suhdetta leimaa riippuvuus ja kyvyttömyys irrottautua äidistä. Näihin tunteisiin sekoittuu myös seksuaalisväritteisiä tunteita, jotka kuitenkin vaarallisina torjutaan. Torjuminen on mahdollista vain mieltämällä äiti epäseksuaaliseksi. Äiti alkaa edustaa myös siveellistä puhtautta. Se ei kuitenkaan täysin onnistu, vaan tabun kohde alkaa vaikuttaa henkilön mielessä, tai kuten psykoanalyytikot sanovat, siirtyy osaksi henkilön yliminää. Äidin neitsyyden ja pyhyyden myötä alkaa samalla jaottelu hyviin ja huonoihin naisiin.
Koska muut naiset eivät koskaan voi olla yhtä hyviä ja täyttää äidin roolia, koetaan muut naissuhteet helposti vajavaisiksi. Tämän teorian mukaan, juuri se on don juanismin syy. Siitä saa alkunsa pettämisen ja monien partnereiden kierre. Aikoinaan kysyin suomalaisen terapeutin näkemystä miehestä, jolla oli useita naissuhteita samaan aikaan vaimonsa rinnalla. Terapeutti totesi lakonisesti: "etsii äitiään."
Analyytikkojen mukaan avioliiton kompastuskiveksi helposti tulee ajankohta, jolloin vaimosta tulee äiti. Äitiytensä vuoksi vaimo alkaa liikaa muistuttaa miehen äitiä. Tilanne ajaa helposti avioliiton ulkopuolisiin suhteisiin. Avioliitot kariutuvat useimmiten ensimmäisen viiden vuoden aikana. Vaikka asumuserot ja avioerot ovat vielä harvinaisia (13.7 % vuonna 2000) muun Euroopan mittakaavassa, ovat ne yleistymässä Italiassakin.
Parsons jopa väittää, että manipuloivassa äiti-poika suhteessa, italialaiselle pojalle syntyy naisellinen ”sielu” tai yliminä. Kysäisin antropologi-avustajaltani, mitä hän ajatteli tästä väitteestä. Hän pohti asiaa hetken. Sitten hän yllättäen sanoi, että se pitää paikkansa ja antoi esimerkin. Kun hän meni kantapaikkaansa aperitiiville, muuan siellä istuva vanhempi mies sanoi hänelle. ’Kuule, sinä olet kyllä hyvännäköinen nainen, mutta kyllä sinun pitäisi mennä kampaajalle!´ "Eihän tällaista kommenttia koskaan kuulisi englantilaisessa pubissa", avustajani totesi.
Bella figuran kauniita muotoja palvovassa maassa kiinnitetään ulkonäköön tietenkin enemmän huomiota kuin Suomessa. Näin tekevät myös miehet, oli perimmäinen syy mikä tahansa. Naisten lehtien gallupkyselyn mukaan italialainen mies kulutti 200 euroa kuukaudessa kasvorasvoihin, hiustenhoitoaineisiin ja muihin kosmetiikkatuotteisiin. Miehet, jotka hoitivat ulkonäköään, käyttivät siihen aamuisin 38 minuuttia.
Parsonsilla on toinenkin yllättävä väite. Hänen mukaansa Italiassa miehet voivat todistaa olevansa miehiä vain uhittelemalla, rikkomalla sääntöjä ja lakeja. Ehkä tässä on selitys – ainakin osittain – myös liikennehurjasteluille? Maassa pitkään asunut kommentaattori katsoi monen italialaisen juuttuneen uhmaikään.
No comments:
Post a Comment