Berlusconin äiti109

Hyvää pitkää elämää!

Nykymaailma palvoo katoavaa nuoruutta. Elämään kuuluvat kuitenkin kaikki iät. Yhden ikävaiheen liiallinen suosiminen kaventaa elämää ja on vaarallistakin. Jos jäämme vain nuoren innon varaan, unohtuu kokemuspääomaa ja pitkä muisti. Ilman kokemusta ja muistia olemme ilman kompassia, poukkoilemassa kulloisenkin muotivirtauksen perään. Emme pysty erottamaan tärkeätä ja vähemmän tärkeätä, arvokasta ja arvotonta toisistaan.

Jos kouristuksenomaisesti roikumme nuoruudessa ja pelkäämme vanhenemista, olemme eksyneet elämän tieltä. Ciceron mukaan elämän jokaisella vuodenajalla - lapsuudella, nuoruudella, aikuisuudella ja vanhenevalla elämällä – on oma erityislaatunsa ja vahvuutensa.

Vanhenevien ihmisten kohtalona ei saa olla elämän kapeneminen. Elämästä ei pidä eläköityä. Hyvin eletty elämä tuo parhaimmillaan mukanaan kaukonäköisyyttä, viisauttakin ja mielenrauhaa. Ciceron mukaan vanhojen ei tule haikailla nuoruuden nautintoja. Cicero sanookin: 'Minkä loistavan palveluksen ikääntyminen meille tekee kun se vie meiltä nuoruuden suurimman häpeäpilkun. Ei ole ihmiskunnalle suurempaa kirousta kuin vapaasti tyydyttää kaikkia kohtuuttomiakin tarpeitaan. Ei ole rikosta tai pahuutta, johon ei rajaton nautinnonhalu olisi johdattanut. Himo helposti hämärtää mielen valon ja johtaa kammottaviin asioihin. Järki on paras lahjamme.' Ciceron mukaan määrä tulee korvata laadulla.

Senecakin pohti sitä mikä elämässä on tärkeintä ja miten elää hyvää elämää. Hänenkin mukaansa vastaus siihen löytyy joskus vasta elämän loppupuolella.

Ihmiset voivottelevat lyhyttä elämää. Senecan mielestä elämä ei sinänsä ole lyhyt. Lyhyeksi sen tekee tuhlaaminen. Tuhlaamme siitä suuren osan. Yksi tuhlaa elämänsä kyltymättömään ahneuteen. Toinen askartelee loppumattomien joutavuuksien parissa. Kolmas juo. Neljäs vain velttoillee. Viides ajaa itsensä loppuun asettautumalla muiden mielipiteiden armoille ja juoksemalla yhteiskunnallisen kunnianhimon perässä. Kuudes laukkaa maasta toiseen voiton perässä. Seitsemäs seikkailee. Kahdeksas palvelee muita, saamatta siitä koskaan kiitosta. Moni ei jahtaa mitään, vaan heittäytyy kohtalon riepoteltavaksi, eikä ole tyytyväinen mihinkään.

Senecan mukaan olemme aidosti läsnä omassa elämässämme vain pienen ajan. Suurimman osan aikaa elämme kuin sumussa. Kulutamme vain aikaa. Voimme elää pitkään, mutta käytännössä emme ole eläneet.

Senecan mielestä ihmiset, jotka kieppuvat halujen ja heikkouksien koukussa, eivät koskaan löydä itseään. He eivät myöskään löydä kestävää pohjaa elämälleen, eivätkä lujantärkeitä asioita, jotka takaavat mielen rauhan. Rauhaa eivät löydä rikkauden metsästäjät. Sitä eivät löydä kannattajajoukkojensa keskellä olevat suosion perässä juoksijat. Kunniaa etsiviltäkin katkeavat verisuonet ennen kuin he pääsevät perille.

Ihmiset tarrautuvat omaisuuteensa ja kiinnittyvät kunniaansa, mutta hukkaavat sen mikä on kaikkein arvokkainta. Sitä he antavat viedä itseltään mielin määrin, sanoo Seneca. He tuhlaavat sitä, koska se ei maksa mitään.

Mikä se on? Se on aika. Arvokasta on aika, jota vietetään itselle aidosti tärkeiden asioiden ja ihmisten parissa. Vain silloin elämä tuntuu täydeltä. Vasta silloin voi löytää syvän rauhan. Kaikki muu on turhaa. Näin Rooma opettaa ja osaa myös olla varottava esimerkki.

LOPUKSI

’Ei ole myötätuulta sille,
jolla ei ole satamaa’
Seneca


Lähtö


Joulukuun lopussa sain selvitettyä oman elämäni vyyhdin ja pääsin kiinni omasta Ariadnen langastani. Ilmoitin työpaikassa, etten allekirjoita uutta vuoden sopimusta.

Maaliskuun alussa minulle pidettiin pienet läksiäiset. Takista oli tullut liivit. Illallisista piti tulla lounas, sitten kahvitilaisuus. Lopulta siitä tuli pikainen lasinkilistys.

Pomo piti ylistävän läksiäispuheen kuten asiaan kuuluu. Olin päättänyt, etten aio pitää perinteistä puhetta. Parin viimeisen kuukauden aikana oli syntynyt runo, jonka halusin lukea.


Mille grazie!

Korkealle kipusin:
Rooman seitsemälle kukkulalle
ja verenpaine.

Matalallekin menin:
katakombeihin
ja työuupumus.

Kaikille kiitos
oppivuodesta:

Opin:
byrokratioissa
prosessit
tuloksia
tärkeämmät

ja

se miltä näyttää
on tärkeämpää
kuin se mikä on.

Eipä väliä!

Orvieto ja Arezzo
Napoli ja Firenze
Venetsia ja Siena
San Gimignano
ja Sandran
aarre:
Perugia.

Näin ne kaikki.

Polvella roomalaisten
opin
ja Hadrianus
puhui minulle.

Hän sanoi
’Annat minulle
väärää tietoa, ystäväni
kun et anna minun
pitää miestä,
jolla on kolmekymmentä legioonaa
muita oppineempana.´

Eipä väliä!

Jos luulette
ettei
toimistomme
käytä paperia

katsokaa pomon pöytää,
kurkatkaa JP:n huoneeseen,
tutkikaa mitä Christina
tekee.

Ja nämä
sanani.
koko järjestölle:

Et ole
Miliksen poika,
vaan
Cereksen sisar.

Minne luulet
meneväsi
sotavarustein
sanoin ja marssiaskelein
divisioonien kanssa
köyhät maalitauluna?

Voi sinua!

Pura
jäykät solmusi,
avaa sylisi,
elä vuorosanasi
ja anna virrata.

Kun olen mennyt

virrasta
anna!

Mille grazie!