Berlusconin äiti108

Kaunis, hyvä vai viisas elämä?

Italiassa on paljon opittavaa, ei vain itse Italiasta, vaan myös elämästä. Sieltä löytyvät myös avaimet hyvään elämään. Oppaina toimivat vanhat roomalaiset.
Matkaoppaiksi käyvät Marcus Aureliuksen muistelmat, Senecan kirjoitus elämän lyhyydestä ja Ciceron essee ystävyydestä.

Keskellä Campidoglia istuu ratsun selässä Marcus Aurelius. Alkuperäinen patsas on vieressä olevan Palazzo Nuovon uudessa siivessä. Vuosina 121–180 elänyttä Marcus Aureliusta pidetään Rooman valtakunnan valistuneimpana keisarina. Niinpä hänen mietelmiään ei pidä ohittaa kevyesti.

Aurelius ei kailota kauniin elämän puolesta. Hän kaipaa viisasta elämää. Sen salaisuutena hän pitää totuuteen pyrkimistä ja oikeudenmukaisuutta.

Aureliuksen mielestä aiheutamme itsellemme suurimmat vaivat, kun kuvittelemme olevamme muuta kuin mitä olemme; kun pyrimme aloille, joihin meillä ei ole lahjoja eikä taipumusta; ja kun emme kuuntele omaa ääntämme, vaan toimimme muiden ehdoilla. Aurelius sanoo: 'Katsokin että jokaisessa tilanteessa, pidätät itsellesi oikeuden muodostaa oman mielipiteesi ja olla oma itsesi'. Se riittää, vahvistaa Marcus Aurelius.

Hän varoittaa myös tuijottamasta muiden virheisiin. Hän neuvoo myös joskus kiertämään ongelmat. Hän kehottaa meitä olemaan itsellemme armollisia ja välttämään itsemme kiusaamista. Hän kehoittaa nauttimaan uuden päivän pienistäkin iloista ja hyvistä asioista. Epicuroksen lailla hän uskoo, että hyvään ja onnelliseen elämään tarvitaan vähän. Aurelius ei kuitenkaan romantisoi elämää. Se ei ole tanssia. Elämä on pikemminkin painia.

Aurelius muistuttaa, ettei mikään ole ihmiselle hyvää, jos se ei tee hänestä oikeudenmukaisempaa. Vaikka meillä olisi vain vähäpätöinen paikka elämässä, on velvollisuutemme tehdä siinä hyviä tekoja. Hyvät teot antavat ihmiselle enemmän kuin mielihyvän perässä juokseminen.

Aureliuksella on varoittava sana myös niille, jotka liikaa uskovat yksilön vapauteen, omaan itsenäisyyteensä ja kaikkivoipaisuuteensa. Emme omista edes omaa elämäämme. Synnymme tänne muiden avulla. Kasvamme ja vartumme muiden avustuksella. Lähtömmekään hetkeä ei meiltä kysytä.

Samasta varoittaa myös Publilius Syrus. Elämä ei ole meille vain lahja. Syruksen mukaan se on meillä vain lainassa. Emme täysin hallitse sitä. Kohtalo voi heittää eteemme minkä tahansa katkeran palan ja kalutun luun. On hyvä muistaa, että kaikki mikä on annettu, voidaan myös ottaa pois.

Aureliuksen mukaan on tärkeä tuntea itsensä. Siihen voi mennä pitkä aika, joskus koko elämä. Yhtä tärkeä on tuntea maailmaa. Maailman asiat on nähtävä selvästi, ilman illuusioita. Molempia tarvitaan hyvään elämään.