Saturday, October 30, 2010
Berlusconin äiti63
Torahampaita ja kulisseja
Maailman meno ei uhkaa vain ilmastoa ja luonnon ympäristöä. Kunniankipeät hallitsijat, ahneet keinottelijat ja itserakkaat arkkitehditkin voivat turmella myös ihmiskunnan yhteistä kulttuuriperintöä. Kaupungin historialliset puitteetkin voivat joutua vaaraan. Kaupungin pitää tietenkin muuttua. Uuttakin pitää rakentaa. Yhteensovittaminen ei ole aina helppoa.
Rooman kuuluisimpana torahampaana pidetään "hääkakkua", toiselta nimeltään "kirjoituskonetta". Se on Vittorio Emmanuele II:n muistoksi ja yhdistyneen Italian kunniaksi rakennettu muistomerkki. Muistomerkki, jota italialaiset itse pitävät mauttomana, on turistien suosima nähtävyys. Sitä rakennettaessa raivattiin alta arvokkaita arkeologisia raunioita. Muistomerkin eteen rakennutettiin piazza Venezia, joka sai nimensä sitä reunustavasta venetsialaispalatsista. Koko komeuden tarkoitus oli tarjota Mussolinille mahtipontiset puitteet puheiden pitämiseen. Piazza ei ole samassa käytössä kuin Rooman muut piazzat. Se ei sovellu käyskentelyyn, vaan toimii lähinnä sekasortoisen liikenteen jakajana.
Fasistit runnoivat laajemminkin Roomaa rakentaessaan arkkitehtonisia monumentteja suureellisille pyrkimyksilleen. He jättivät jälkeensä myös Piazza Augusto Imperatoren. Mussolini rakensi myös kokonaisen kaupunginosan eli EURin, jossa asuin.
Fasismissa kaikki oli ylimitoitettua ja kulissimaista, kuten Päivi Nikkanen on todennut Roomaa käsittelevässä tutkimuksessaan. Suuruudenhulluna tarkoituksena oli palauttaa Italialle Rooman imperiumin mahtipontisuus ja tehdä Roomasta sitä kuvastava pääkaupunki. Sen varjolla tehtiin häikäilemättömiä saneerauksia. Ei vain restauroitu Foorumia, vaan revittiin alas kokonaisia kortteleita. Onneksi suurin osa suunnitelmista - esimerkiksi Fasisminpalatsi ja Mussolinin Forum - jäivät toteuttamatta.
Roomalaiset saivat olla pitkään rauhassa ennen kuin uusi torahammas ryhtyi heitä vaivaamaan. Se on via di Ripettalle rakennettu lasinen kuutio, joka ympäröi vuonna 13 eKr. rakennettua Ara Pacista eli Augustuksen sotamuistomerkkiä. Kuutio valmistui keväällä 2006. Ara Pacista oli huolellisesti restauroitu puolivuosisataa ja kunnostus saatiin päätökseen 1938. Oli selvää, että se ei säilyisi pitkään sään armoilla ja kaipasi suojan päälleen. Häkkimäinen päällysrakenne joutui kuitenkin heti roomalaisten hampaisiin. Myös ulkomailla rakennus noteerattiin. New York Times katsoi että Richard Meierin suunnittelema rakennus jatkaa mahtipontisten hallitsijoiden perinnettä (http://www.nytimes.com/2006/09/25/arts/design/25paci.html?_r=1).
International Herald Tribune kirjoitti 27. syyskuuta 2006, että ’new yorkilaisen arkkitehdin Meierin rakennus on nykyaikainen esimerkki siitä, kuinka arkkitehdin tyylistä tulee fetissi, joka irtautuu ympäristöstä, ja josta tulee vain arkkitehdin oman itsetehostuksen väline’.
Roomassa kohu rakennuksesta on jatkunut. Suomessakin julkaistiin kesäkuussa 2009 uutinen, jonka mukaan sabotoijat heittivät väriä Ara Paciksen valkoisille seinille.
Uusi kohun lähde syntyi kesällä 2010 kun Rooman kaupunki ehdotti, että yrityksille annettaisiin Colosseumista mainostilaa ja siten rahoitettaisiin sen kunnossapitoa.
Maailman meno ei uhkaa vain ilmastoa ja luonnon ympäristöä. Kunniankipeät hallitsijat, ahneet keinottelijat ja itserakkaat arkkitehditkin voivat turmella myös ihmiskunnan yhteistä kulttuuriperintöä. Kaupungin historialliset puitteetkin voivat joutua vaaraan. Kaupungin pitää tietenkin muuttua. Uuttakin pitää rakentaa. Yhteensovittaminen ei ole aina helppoa.
Rooman kuuluisimpana torahampaana pidetään "hääkakkua", toiselta nimeltään "kirjoituskonetta". Se on Vittorio Emmanuele II:n muistoksi ja yhdistyneen Italian kunniaksi rakennettu muistomerkki. Muistomerkki, jota italialaiset itse pitävät mauttomana, on turistien suosima nähtävyys. Sitä rakennettaessa raivattiin alta arvokkaita arkeologisia raunioita. Muistomerkin eteen rakennutettiin piazza Venezia, joka sai nimensä sitä reunustavasta venetsialaispalatsista. Koko komeuden tarkoitus oli tarjota Mussolinille mahtipontiset puitteet puheiden pitämiseen. Piazza ei ole samassa käytössä kuin Rooman muut piazzat. Se ei sovellu käyskentelyyn, vaan toimii lähinnä sekasortoisen liikenteen jakajana.
Fasistit runnoivat laajemminkin Roomaa rakentaessaan arkkitehtonisia monumentteja suureellisille pyrkimyksilleen. He jättivät jälkeensä myös Piazza Augusto Imperatoren. Mussolini rakensi myös kokonaisen kaupunginosan eli EURin, jossa asuin.
Fasismissa kaikki oli ylimitoitettua ja kulissimaista, kuten Päivi Nikkanen on todennut Roomaa käsittelevässä tutkimuksessaan. Suuruudenhulluna tarkoituksena oli palauttaa Italialle Rooman imperiumin mahtipontisuus ja tehdä Roomasta sitä kuvastava pääkaupunki. Sen varjolla tehtiin häikäilemättömiä saneerauksia. Ei vain restauroitu Foorumia, vaan revittiin alas kokonaisia kortteleita. Onneksi suurin osa suunnitelmista - esimerkiksi Fasisminpalatsi ja Mussolinin Forum - jäivät toteuttamatta.
Roomalaiset saivat olla pitkään rauhassa ennen kuin uusi torahammas ryhtyi heitä vaivaamaan. Se on via di Ripettalle rakennettu lasinen kuutio, joka ympäröi vuonna 13 eKr. rakennettua Ara Pacista eli Augustuksen sotamuistomerkkiä. Kuutio valmistui keväällä 2006. Ara Pacista oli huolellisesti restauroitu puolivuosisataa ja kunnostus saatiin päätökseen 1938. Oli selvää, että se ei säilyisi pitkään sään armoilla ja kaipasi suojan päälleen. Häkkimäinen päällysrakenne joutui kuitenkin heti roomalaisten hampaisiin. Myös ulkomailla rakennus noteerattiin. New York Times katsoi että Richard Meierin suunnittelema rakennus jatkaa mahtipontisten hallitsijoiden perinnettä (http://www.nytimes.com/2006/09/25/arts/design/25paci.html?_r=1).
International Herald Tribune kirjoitti 27. syyskuuta 2006, että ’new yorkilaisen arkkitehdin Meierin rakennus on nykyaikainen esimerkki siitä, kuinka arkkitehdin tyylistä tulee fetissi, joka irtautuu ympäristöstä, ja josta tulee vain arkkitehdin oman itsetehostuksen väline’.
Roomassa kohu rakennuksesta on jatkunut. Suomessakin julkaistiin kesäkuussa 2009 uutinen, jonka mukaan sabotoijat heittivät väriä Ara Paciksen valkoisille seinille.
Uusi kohun lähde syntyi kesällä 2010 kun Rooman kaupunki ehdotti, että yrityksille annettaisiin Colosseumista mainostilaa ja siten rahoitettaisiin sen kunnossapitoa.
Thursday, October 28, 2010
Berlusconin äiti62
Vihreä humanisti Fransiskus Assisilainen
Assisi on kuuluisa pyhän Fransiskuksen johdosta. Paradoksaalisesti köyhästä munkista on tullut kaupungin rahan lähde. Yi neljä miljoonaa vierailijaa käy vuosittain Assisissa. Kulttuuri ja uskonnolliset arvot ovat pääomaa, jolla on finanssikielellä sanottuna pitkä tuotto.
Fransiskus syntyi rikkaaseen ja vaikutusvaltaiseen sukuun. Hän eli huikentelevaista elämää 23-vuotiaaksi asti. Kun hän tuli uskoon, hän luopui entisestä elämästään ja pukeutui karkeaan paikattuun kaapuun. Se on nähtävillä Assisin alakirkon museossa. Fransiskus alkoi noudattaa Jeesuksen esimerkkiä, palvellen köyhiä, spitaalisia ja vankeja. Hän julisti rauhaa ja suvaitsevaisuutta. Hän oli myös ensimmäisiä ekumeenikkoja, ja loi suhteita muslimeihin.
Fransiskus kunnioitti koko luomakuntaa. Hän kutsui aurinkoa, kuuta, tähtiä, vettä ja tuulta sisarikseen ja veljikseen. Jos vihreällä liikkeellä olisi suojeluspyhimys, se voisi hyvin olla Fransiskus Assisilainen. Hän aloitti myös eläinsuojelun. Edelleenkin Assisin kaduilla näkee seinissä kolehtilippaita eläinten orpokoteja varten.
Fransiskus Assisilaisen ja hänen perustamansa fransiskaani-järjestön tuntevat monet, mutta harva tietää että Fransiskuksen rinnalla vaikutti myös naispyhimys Santa Chiara. Hän on jäänyt Fransiskuksen varjoon.
Fransiskus kuoli 44-vuotiaana 1226. Alakirkon kryptassa sijaitsee hänen hautansa. Tunnelma hautakappelissa on rauhallinen ja lämmin. Tuntuu kuin Fransiskuksen henki olisi vielä läsnä. Moni viipyykin siellä pitkään ja tuntee saavansa lohtua.
Fransiskus Assisilaiselta jäi jälkeen ehkäpä maailman kauneimmat rukoukset. Yksi niistä on rauhan rukous:
Herra, tee minusta rauhasi väline;
missä on vihaa, anna minun kylvää rakkautta,
missä loukataan, anna minun antaa anteeksi;
missä on epätoivoa, anna minun tuoda toivoa;
missä on pimeyttä, anna minun tuoda valoa;
ja missä on surua, anna minun antaa iloa.
Suo että en etsi itselleni lohdutusta, vaan että annan sitä muille;
suo että en etsi itselleni ymmärrystä, vaan ymmärtäisin
muita;
suo että en etsi itselleni rakkautta, vaan rakastaisin
muita;
sillä se joka antaa, se saa;
se joka antaa anteeksi, saa synninpäästön;
ja se joka kuolee, saa ikuisen elämän.
Assisi on kuuluisa pyhän Fransiskuksen johdosta. Paradoksaalisesti köyhästä munkista on tullut kaupungin rahan lähde. Yi neljä miljoonaa vierailijaa käy vuosittain Assisissa. Kulttuuri ja uskonnolliset arvot ovat pääomaa, jolla on finanssikielellä sanottuna pitkä tuotto.
Fransiskus syntyi rikkaaseen ja vaikutusvaltaiseen sukuun. Hän eli huikentelevaista elämää 23-vuotiaaksi asti. Kun hän tuli uskoon, hän luopui entisestä elämästään ja pukeutui karkeaan paikattuun kaapuun. Se on nähtävillä Assisin alakirkon museossa. Fransiskus alkoi noudattaa Jeesuksen esimerkkiä, palvellen köyhiä, spitaalisia ja vankeja. Hän julisti rauhaa ja suvaitsevaisuutta. Hän oli myös ensimmäisiä ekumeenikkoja, ja loi suhteita muslimeihin.
Fransiskus kunnioitti koko luomakuntaa. Hän kutsui aurinkoa, kuuta, tähtiä, vettä ja tuulta sisarikseen ja veljikseen. Jos vihreällä liikkeellä olisi suojeluspyhimys, se voisi hyvin olla Fransiskus Assisilainen. Hän aloitti myös eläinsuojelun. Edelleenkin Assisin kaduilla näkee seinissä kolehtilippaita eläinten orpokoteja varten.
Fransiskus Assisilaisen ja hänen perustamansa fransiskaani-järjestön tuntevat monet, mutta harva tietää että Fransiskuksen rinnalla vaikutti myös naispyhimys Santa Chiara. Hän on jäänyt Fransiskuksen varjoon.
Fransiskus kuoli 44-vuotiaana 1226. Alakirkon kryptassa sijaitsee hänen hautansa. Tunnelma hautakappelissa on rauhallinen ja lämmin. Tuntuu kuin Fransiskuksen henki olisi vielä läsnä. Moni viipyykin siellä pitkään ja tuntee saavansa lohtua.
Fransiskus Assisilaiselta jäi jälkeen ehkäpä maailman kauneimmat rukoukset. Yksi niistä on rauhan rukous:
Herra, tee minusta rauhasi väline;
missä on vihaa, anna minun kylvää rakkautta,
missä loukataan, anna minun antaa anteeksi;
missä on epätoivoa, anna minun tuoda toivoa;
missä on pimeyttä, anna minun tuoda valoa;
ja missä on surua, anna minun antaa iloa.
Suo että en etsi itselleni lohdutusta, vaan että annan sitä muille;
suo että en etsi itselleni ymmärrystä, vaan ymmärtäisin
muita;
suo että en etsi itselleni rakkautta, vaan rakastaisin
muita;
sillä se joka antaa, se saa;
se joka antaa anteeksi, saa synninpäästön;
ja se joka kuolee, saa ikuisen elämän.
Wednesday, October 27, 2010
Berlusconin äiti61
Assisiin
Maaliskuun alussa kävin ystävien kanssa Assisissa. Lähtiessämme Roomasta aamu oli kylmä ja ponentino viilensi sitä lisää. Aurinko kuitenkin paistoi ja alkumatkan syvän vihreät maisemat enteilivät kevättä. Matkan puolivälissä alkoi sataa märkää lunta. Ensin lumihiutaleet putoilivat verkkaisesti, kunnes niiden tanssi yltyi sakeaksi pyryksi. Muutama kymmen kilometriä ennen Assisia tummat pilvet alkoivat hälvetä ja aurinko pilkisti varovaisesti esiin. Täysi auringonpaiste otti meidät vastaan saapuessamme Assisin alakaupungin asemalle. Tuuli oli kuitenkin pureva ja puolen tunnin bussiodottelu tuntui kohtuuttoman pitkältä. Meitä houkutteli kuitenkin Subasio vuorten rinteiden majesteettinen näky: valkea Assisin kaupunki, yksi Italian pyhimmistä kaupungeista.
Keskiajalla italialaiset kaupungit olivat pyhiä yhteisöjä, joiden pyhitettynä keskipisteenä toimi tuomikirkko eli duomo. Kullakin kaupungilla oli myös omat nimikkopyhimyksensä. Keski-ajalla monissa kaupungeissa käytiin kuitenkin verenhimoisia valtataisteluja ja vastustajien koko suku saatettiin murhata. Jotkut kaupunginisät kääntyivät hädissään pyhimysten puoleen tilanteen rauhoittamiseksi. Legendan mukaan San Fransiskus pyydettiin ajamaan paholaiset ulos Arezzon kaupungista.
Bussipysäkillä oli muutamia turisteja: pari tamilia puhuvaa nunnaa, keski-ikäinen italialainen pariskunta ja nuori italialaispari, pari pakollista japanilaista ja me kolme suomalaista. Maaliskuun alussa oli vielä mahdollista välttää suurta turistiryntäystä.
Bussi kierteli ylös Assisiin. Perille päästyämme totesimme, että kaupungin pääkohteisiin voi hyvin tutustua kävellen. Olimme kuitenkin nälkäisiä kuin sudet, ja kaikkea muuta kuin pyhässä tunnelmassa. Olisimme varmaan käyneet toistemme kurkkuun, ellemme olisi heti löytäneet pientä ruokapuotia, josta ostimme sammahtaneet sämpylät. Sämpylät kuitenkin rauhoittivat kiljuvannälkäiset sudet, jotka heti muuttuivat säyseiksi lampaiksi, soveliaimmiksi pyhän kaupungin katseluun.
Tärkein nähtävyys Assisissa ovat Giotton freskot, jotka sijaitsevat italialaisgoottilaisessa San Francescon basilikassa. Joitakin vuosia sitten maanjäristys romahdutti ne palasina alas. Käytännössä koko maailma osallistui basilikan uudelleenrakentamisen rahoittamiseen ja freskojen entisöintiin. Freskoja on sekä ylä- että alakirkossa. Ihanat freskot eivät avaudu hätäiselle turistille.
.
Maaliskuun alussa kävin ystävien kanssa Assisissa. Lähtiessämme Roomasta aamu oli kylmä ja ponentino viilensi sitä lisää. Aurinko kuitenkin paistoi ja alkumatkan syvän vihreät maisemat enteilivät kevättä. Matkan puolivälissä alkoi sataa märkää lunta. Ensin lumihiutaleet putoilivat verkkaisesti, kunnes niiden tanssi yltyi sakeaksi pyryksi. Muutama kymmen kilometriä ennen Assisia tummat pilvet alkoivat hälvetä ja aurinko pilkisti varovaisesti esiin. Täysi auringonpaiste otti meidät vastaan saapuessamme Assisin alakaupungin asemalle. Tuuli oli kuitenkin pureva ja puolen tunnin bussiodottelu tuntui kohtuuttoman pitkältä. Meitä houkutteli kuitenkin Subasio vuorten rinteiden majesteettinen näky: valkea Assisin kaupunki, yksi Italian pyhimmistä kaupungeista.
Keskiajalla italialaiset kaupungit olivat pyhiä yhteisöjä, joiden pyhitettynä keskipisteenä toimi tuomikirkko eli duomo. Kullakin kaupungilla oli myös omat nimikkopyhimyksensä. Keski-ajalla monissa kaupungeissa käytiin kuitenkin verenhimoisia valtataisteluja ja vastustajien koko suku saatettiin murhata. Jotkut kaupunginisät kääntyivät hädissään pyhimysten puoleen tilanteen rauhoittamiseksi. Legendan mukaan San Fransiskus pyydettiin ajamaan paholaiset ulos Arezzon kaupungista.
Bussipysäkillä oli muutamia turisteja: pari tamilia puhuvaa nunnaa, keski-ikäinen italialainen pariskunta ja nuori italialaispari, pari pakollista japanilaista ja me kolme suomalaista. Maaliskuun alussa oli vielä mahdollista välttää suurta turistiryntäystä.
Bussi kierteli ylös Assisiin. Perille päästyämme totesimme, että kaupungin pääkohteisiin voi hyvin tutustua kävellen. Olimme kuitenkin nälkäisiä kuin sudet, ja kaikkea muuta kuin pyhässä tunnelmassa. Olisimme varmaan käyneet toistemme kurkkuun, ellemme olisi heti löytäneet pientä ruokapuotia, josta ostimme sammahtaneet sämpylät. Sämpylät kuitenkin rauhoittivat kiljuvannälkäiset sudet, jotka heti muuttuivat säyseiksi lampaiksi, soveliaimmiksi pyhän kaupungin katseluun.
Tärkein nähtävyys Assisissa ovat Giotton freskot, jotka sijaitsevat italialaisgoottilaisessa San Francescon basilikassa. Joitakin vuosia sitten maanjäristys romahdutti ne palasina alas. Käytännössä koko maailma osallistui basilikan uudelleenrakentamisen rahoittamiseen ja freskojen entisöintiin. Freskoja on sekä ylä- että alakirkossa. Ihanat freskot eivät avaudu hätäiselle turistille.
.
Subscribe to:
Posts (Atom)